Kuin eno veneestä

Jatkoa tarinalle "Samassa veneessä"

Eihän turisti ole turisti, ellei tee saarikierrosta! Saksalaisen retkitoimiston (omalla matkatoimistolla ei onneksi? ollut edustajaa saarella, jos ei espanjalaista bussikuskia lasketa ;) valikoimasta sinisilmäinen suomalaisturisti löysi saarikierroksen ja patikkaretken Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvaan kansallispuistoon saaren keskellä. Yllättävän hyvin oli saksakin sinisilmäisellä hallussa vielä vuosien jälkeen. Saaren hipit olivat siinä määrin integroituneet tavalliseen kansaan, että osa heistä veti turistiryhmiä. Saksa on tainnut olla monen kotimaa.

Sama kuski tuntui hoitavan koko saaren turistikuljetukset. Pitkän päivän jälkeen hän oli aamulla taas seuraavaa ryhmää kuljettamassa. Omassa pikku päässään sinisilmäinen yritti pohtia työaikalainsäädäntöä, mutta jätti asian sitten sikseen. Niin taitavaa oli kuitenkin ratin pyöritys! Henkeään pidätellen ja kauhusta kiljahdellen sinisilmäinen suomalaisturisti katseli etupenkiltä, kuinka bussikuski selvitti reitin pikkuruisten kylien kapeiden kujien läpi ja serpentiinejä ylös alas. 

Saaren toiselta rannalta näkyi Teneriffa. Ja Teide. Vaikuttava näky!

Perinteitä kunnioittaen turistibussi pysähtyi jokaisen matkamuistoja myyvän kaupan eteen. Sinisilmäinen ei tälläkään kertaa keksinyt mitään ostettavaa, mutta bongasi muuta hauskaa.

Sinisilmäisen kaverille bussin penkki oli kuitenkin väärän mallinen. Eihän siitä tullut kuin selkä kipeäksi! Kun sinisilmäinen lähti patikkareissulle, kaveri nilkutteli pappatyyliin apteekkiin.

Joku pyromaani oli päättänyt polttaa 2012 saaren kansallispuiston :( siinä kuitenkaan totaalisesti onnistumatta. ”Vain” kolmannes paloi. Mutta elämä voittaa!

Puuskuttaen skandinaavit juoksivat pitkin polkuja. Sinisilmäinen pääsi tutustumaan sademetsäreissulla kohtalotovereihinsa. Siinä porukassa pääsi huumori kukkimaan :) 

Loput patikkareissut jäivät selkävaivaiselta ja sinisilmäiseltä tekemättä. Ja upeatkin kohteet näkemättä. Valle Gran Reyn kylä tuli sinisilmäiselle turistille sitäkin tutummaksi. Ranta ja rantakatu ja … Niin, ja olihan siellä laavahiekkarantakin! No siis ranta ja rantakatu.

Sinisilmäinen oli pakannut toivorikkaasti uikkaritkin mukaan. Mutta mitä niillä tekee myrskysäällä? Voihan ne ripustaa punaisen lipun kaveriksi tolpan nokkaan. Hotellin hieno kattoterassikin altaineen oli suljettu. Mutta myrskyä oli hieno katsella ja kuvata :)

Toiseksi viimeisenä päivänä hotellihuoneen puhelin soi vaativasti. Mitä!? Nyt jo? Eikös nimenomaan huomiseksi ole luvattu tyyntyvää? Sinisilmäinen kuunteli silmät ymmyrkäisenä. Että omalla vastuulla jäädään, jos ei nyt saman tein lähdetä?! Ei kai siinä muu auttanut, kun matkatoimisto niin vaati.

Tuttu bussikuski odotteli kadunkulmassa. Skandinaavien huumorin siivittämänä matka sujui! Bussi pääsi San Sebastianin satamaan reilusti ennen kuin laivan piti lähteä. Tosin eri laivayhtiön laivan, kuin sinisilmäisten pohjoismaisten turistien lipuissa luki. Ei hätää, vakuutteli matkatoimiston tyttö puhelimessa. Niillä lipuilla pääsette.

Satamassa sinisilmäiselle löytyi suomalaisia kohtalotovereita lisää! Aika meni kuin siivillä hauskassa seurassa :) Tottuneesti suomalaiset ja skandinaavit pakkasivat laukkunsa laivalle menevään kärryyn. Tuttuun tapaan laiva tuli pari tuntia myöhässä. Sinisilmäisten turistien käskettiin odottaa. Ja hehän odottivat, kunnes kaikki, joilla oli oikean laivayhtiön lippu, olivat päässeet laivaan.  Silloin lippujen tarkistaja käski seuraamaan. Hän meni autokannelle, hyppäsi laivaan, laittoi ketjun kiinni ja vilkutti hyvästiksi. Sinisilmäinen turisti oli kuulevinaan hänen sanovan, että pohjoismaisilla oli väärän laivayhtiön lippu…

Ensimmäisen kerran sinisilmäisillä pohjoismaisilla turisteilla meinasi hymy hyytyä. Kärrykin matkalaukkuineen lähti. Kaikki soittelivat matkatoimiston palvelunumeroon. Ja kaikille vastattiin eri tavalla!

Monenmoisen sähläilyn jälkeen selvisi, että pohjoismaalaiset sinisilmäiset turistit pääsevät tutustumaan San Sebastianin yöelämään. Sinisilmäinen kuvitteli tietysti sinisilmäisesti, että pääsisi samantasoiseen hotelliin kuin Valle Gran Rayssa. Suomalaiset kohtalotoverit saivat tiedon, että kaikki suomalaiset majoitetaan samaan hotelliin. Hetken päästä tieto kumottiin. Selkävaivainen ja sinisilmäinen köpöttelivät -1 luokan hotelliin, kun kohtalotoverit jäivät 3 tähden hotelliin. Skandinaavit kuittasivat koko homman huumorilla.

Nälkä alkoi jo haitata näköä! Suomalaiset päättivät lähteä yhdessä syömään. 3 tähden hotellin aulassa selkävaivainen kyseli ihan huviksensa, onko hotellissa tilaa. Ei kuulemma ollut. Kuultuaan matkatoimiston nimen, tiskin takana ollut suorastaan vaati sinisilmäistä kirjoittautumaan sisään, koska matkatoimisto oli varannut kaikki huoneet! Noh, kävihän se päinsä! :)

Kiinalais-thaimaalaisessa ravintolassa parannettiin maailmaa. Parin tunnin yöunen jälkeen kaikki sinisilmäiset ostivat uudet laivaliput ja jopa pääsivät laivaan, joka seilasi hyvässä säässä Tenereiffalle. Jopa seikkailulla olleet matkalaukut löytyivät. Lento kotimaahan lähti ajoissa.

Matkan jälkeen sinisilmäinen muisteli ikimuistoista reissuaan nauraen :D

Samassa veneessä

Sinisilmäisen suomalaisturistin reissussa La Gomeralle oli koomisia piirteitä. Useaan otteeseen. Ensimmäiset kokemukset ruotsalaisesta matkatoimistosta antoivat aiheen aavistella, ettei kaikki mene ihan putkeen. Sinänsä aluksi pieniä yksityiskohtia, mutta merkityksellisiä vihjeitä laadun puutteesta. Osin olematon ja harhaanjohtava informaatio, hillitön sähläys, turistiparkojen ;) heitteillejättö.... Apua! Mitä sitä olisi tehnytkään, jos olisi ihan uusavuton?! Olisi soittanut 112:een?!  Tai saanut itkupotkuraivarin?! Mutta olipa mieleenpainuva reissu! Ja kaiken kruunasi sanamukaisesti samassa veneessä olleiden skandinaavien ja suomalaisten hyvä asenne ja huumori :) Nauru pidentää ikää ja kaikenlaiset vastoinkäymiset yhdistävät ihmisiä kummasti! :D

Ensimmäinen ylläri oli matkan kesto. Lento ensin Teneriffalle ja sieltä lautalla La Gomeralle. Sinisilmäinen suomalainen turisti luuli pääsevänsä jatkamaan matkaa suoraan lentokentältä. Mitä vielä?! Ehei, ensin odottelemaan päiväksi Los Cristianokseen. Ei sinänsä hassumpi paikka, olihan siellä lämmintä… Ensihämmästyksestä toivuttuaan sinisilmäinen turisti vaihtoi nuhruisen hotellin aulassa shortsit jalkaan, jätti luottavaisena laukkunsa kenelle tahansa avoimeen laukunsäilytykseen ja lähti ihmettelemään megaturistikohdetta. 

Sinisilmäinen turisti suuntasi matkansa ”väärälle” rannalle. Mutta siellä olikin jotain luonnonmukaista!

Komeat mainingit löivät rantaan.

Illalla sinisilmäinen pääsi bussilla satamaan ja sai matkatoimiston tytöltä yksityiskohtaiset ohjeet, kuinka satamarakennukseen mennään ja kuinka pakataan matkalaukut pakettiautoon. Bussi ja tyttö lähtivät. Muun turistikarjan kanssa betonimuurin ympäröimässä satamassa pari tuntia odoteltuaan sinisilmäisen turistin aika kävi pitkäksi. Lautan tulosta ei ollut hajuakaan. Vettäkin alkoi sataa. 

Tulihan se lautta lopulta. Puolen yön aikaan väsähtäneet turistit pääsivät La Gomeralle San Sebastianiin. Laukut haettiin pakusta omatoimisesti ja lastattiin bussiin. Vastassa oli sade ja espanjankielinen bussinkuljettaja. Sinisilmäinen suomalaisturisti oli kuvitellut pärjäävänsä englannilla. 


Bussi mateli pitkin pikkuruisia vuoristoserpentiinejä saaren toiselle puolelle. Puolinukuksissa ollut sinisilmäinen turisti heräsi horteesta parin tunnin päästä, kun bussikuski kajautti oman hotellin nimen. Bussi oli pysähtynyt kadun varteen. Valot oli kylässä yöksi sammutettu. Hotellia ei näkynyt. Taas sinisilmäinen yritti kysellä englanniksi hotellin sijaintia. Vastauksena ryöppy espanjankielistä puhetta. Öööh? Niinku minne? Skadinaaviset turistit lähtivät määrätietoisesti eri suuntaan, kuin mihin bussikuski näytti. Ei muuta ku perään! Rantakiviin laukkuja kolautellen ja hiekassa raahaten sinisilmäinen suomalaisturisti pääsi hotelliin. Valaistuun! Se oli odotusten mukainen! Kyllä uni maittoi :)

Aamupäivällä sinisilmäinen suomalaisturisti tarkisti näkymät parsulta. Olihan merinäköalasta maksettu! Eikä turhaan :)

Pikkuruisessa kylässä oli perinteitä. Hipit löysivät paikan 70-luvulla. Osa hipeistä oli siellä vieläkin vanhoja silmiään verestämässä. Oli siellä rantakin surfareineen. Ja rantakatu kuppiloineen & hippikamakauppoineen. Heti kylän takaa alkoi vuoristo. Jylhän näköistä! 

Laavahiekkaa

Meri ja auringonlasku

Reissun loppuhuipennuksesta lisää tuotantokauden seuraavassa jaksossa ;)

Ylpeänä esitän

Ulla http://jouluni.blogspot.fi/2014/10/kotikaupungin-10-pakollista-nahtavyytta.html haastoi mut esittelemään kotipaikkakuntani lempikohteita. Kiehtova haaste, mutta samalla vaikea rasti! Heti ajatukset lähtivät liitoon, etenkin kun tapana on kierrellä lähikulmilla kameran kanssa. Mun lempikohteet eivät ole turistikohteita, vaikka Nurmijärvellä niitäkin on. Kohteet on lueteltu aivan sattumanvaraisessa järjestyksessä, omaa ajatuksen virtaa seuraillen :)

Ekaksi oli tarkoitus laittaa kaikki kymmenen kohdetta samaan tarinaan. Mutta jos haluan laittaa enemmän kuin yhden kuvan jokaisesta? Vaikka kolme, jooko?! Siitähän tulee 30! Oho! Kuka jaksaa lukea? Kirsipä keksi, että laita tarina osissa. Hyvä idea, sen mukaan toteutan :)

1) Lepsämänjokilaakso kiehtoo ympäri vuoden ja on lähellä mun sydäntä. Siellä silmä lepää. On tilaa hengittää. Valo saa siellä pääroolin. Se tuo esille hienot muodot, rytmin ja värit.

Heinäkuun alussa rypsi kukki ja laskevan auringon lämmin vino valo toi esille sen kauneuden.

Ohrapellon kauneutta auringon laskiessa...

ja kuun noustessa taivaalle. Sydän pakahtuu.


2) Sääksjärvi

Salpausselän harjukuoppaan on syntynyt upea kirkasvetinen ja mukavan kokoinen järvi, Sääksjärvi. Se on harvinaisen kirkasvetinen, koska se on lähdepohjainen. Itse asiassa se on Suomen suurin lähdepohjainen järvi. Näin ainakin väittää Wikipedia. Järveä ympäröivät ihanat kangasmetsät. Lempiulkoilumaastoni! Siellä saa stressin karisteltua pois harteiltaan ja nauttia täysin siemauksin rauhasta ja kauneudesta.

Valo on hienoimmillaan, kun se tulee vinosti. Siis aamuisin ja iltaisin. Aamut ovat erityisen hienoja. Harvemmin sitä on valveilla aamulla yhtä aikaa auringonnousun kanssa. Yhtenä elokuisena aamuna sain aikaiseksi etsiä herätyskellosta pieniä numeroita ja suunnata sen jälkeen Sääksjärvelle. Kyllä kannatti!

Nopeasti aurinko kuitenkin nousi ylemmäs ja ylemmäs. Kiire, kiire taltioida hienot hetket ennen kuin ne pakenevat!

Syyskuun alussa aamu-usva kietoo usein maiseman syleilyynsä. Ja silloinhan ei kannata hukata huikeita hetkiä, vaan nauttia niistä! Siispä suuntana taas kerran Sääksjärvi aikaisin aamulla. Järvi oli peilityyni. Yhtäkkiä aurinko pilkisti usvan seasta. Räps! Waude! 

3) Kiljavannummi

Sääksjärveltä alkaa Kiljavannummi. Laaja ulkoilualue, jossa risteilee polkuja ja ylläpidettyjä reittejä. Mm. 7 veljeksen retkeilyreitti vie Kiljavannummen läpi. Siellä on lenkkeilty vuosien mittaan varmaan jo satoja kertoja. Liioittelenko? No ainakin monia kymmeniä kertoja :) Kyllä me suomalaiset ollaan onnellisia, kun meillä on kaunis luonto ja mahdollisuus ilmaiseksi ulkoilla luonnossa!

Tällä metsällä on lempinimi Vihreä metsä. Eikä suotta! Tämä kuva on otettu marraskuussa. Viherässä metsässä on aina vihreää eikä sadekelikään tunnu yhtään tylsältä. Etenkin kun on hyvää seuraa :) 

Vihreässä metsässä asustaa pienenpieni vihreä kansa, joka juo vihreistä maljoista kastepisaroita :)

Marraskuinen hämäräkin voi näyttää kauniilta!

Tarina jatkuu seuraavassa numerossa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! ;)

Pinnalla ja pinnan alla

Pintajännitys. Sen voi oikeastaan mieltää hyvinkin monella tapaa. 

Fysiikan ilmiönä se on niintä harvoja asioita, joita muistan koulun fysiikan tunneilta. Itse asiassa todella hauska ilmiö. Wikipediaa lainatakseni sen ansiosta "veden pinta on kuin kalvo, joka kannattaa kevyitä esineitä". 

Mökillä tutkiskelin taas kerran kaikenlaista veden pinnalla kelluvaa. Kun tarkkaan katsoi, löytyi aika paljonkin kaikenlaista. 

Ulpukan lehden reunaa koristavat heijastukset.

Pintaa syvemmältä.

Auringon kultaamat.

Rannan puut ja ulpukat tekivät yhdessä taideteoksen.

Peili.

Usvaa järven pinnalla.

Pintajännityksen mestari - vesimittari.

Luokseni lipui jousenen tervehdys.

Ajatukset johtivat myös "mielen pintajännitykseen" eli siihen, mitä kaikkea löytyy pinnalta ja pinnan alta. Voihan sen ajatella niinkin, että pintajännityksen takia pinta näyttää ihan erilaiselta kuin se, mitä löytyy pinnan alta. Psykologia oli mun lempiaine koulussa. Aihe kiehtoo edelleen. Suuri tuntematon.

Kesän suola

Elämän suola jättää vahvat muistijäljet. Kesän ehdoton suola on Meri. Siinä on vaan sitä jotain. Kesytöntä. Vahvoja kontrasteja, mutta toisaalta pehmeyttä.

Kesähelteellä veri vetää merelle. Kohteet rajoittuvat merenrantoihin tai saariin, joihin pääsee julkisella veneellä. Onneksi niitäkin paikkoja riittää. Elisaari, Espoon saaristo, Kaunissaari, Kopparnäs, Pirttisaari, Porkkala, Suomenlinna... Suomalaiset ovat onnekkaita!

Kopparnäs on polttanut jälkensä sydämeeni <3 Upeat illat, kun aurinko painuu hiljalleen vastarannan taakse ja meri tyyntyy. Linnut rauhoittuvat. Ei ole kiire minnekään...

Kesäkuun lopussa lämpö palasi. Lomasta oli suuri osa jo takana, joten nokka kohti Kopparnäsiä! Tällä kertaa päätettiin katsastaa Kopparnäsin tuntemattomia kolkkia, Sandfjärdeniä ja Störsvikiä. Pikkuinen tie kiemurteli perille. Välillä meinasi oikeasta suunnasta usko mennä. Nämä osat olivat metsäisempiä kuin tuttu Bergudden.

Koivujen rytmiä....

valon ja varjon leikkiä polun varrella. 

Kimallusta, hiekkarantaa...

ja hienoja kallioita.

Kallion kolossa sinnittelivät pienet, mutta vahvat maksaruohot.  Ne täplittivät hienosti kallion. 

Metsälauha koristi kallion kupeita, polun varsia.

Sulosilmäinen Saana mietteliäänä.

Kukkulan kruunaamaton kuningatar Tipi kimaltavan meren äärellä.

Männyt olivat kuin bonsaipuita, pieniä, sitkeitä ja kauniita. Tipi ja kallio kuin samasta väripaletista :)

Uintitaidot oli hiottava kuntoon kesän aikana. Hanhiäiti näytti mallia lapsille.

Isäkin lähti retkelle mukaan.

Mutta pois ei voinut mennä katsastamatta tuttua Berguddenia! Mitä kaikkea ihanaa siellä olikaan taas kerran! 

Aurinko oli jo alhaalla värjäten taivaan upeilla väreillä. Lokit kisailivat illan viimeisiä kisailuja ennen nukkumaan menoa.

Muodostelmalentoa!

Meriharakkakin poikkesi rantaan. Uusi tuttavuus mulle :)

Näkemiin Kopparnäsin kultaiset rannat! Nähdään taas pian!