Madeiran reissun 3. osa on myöhässä pätevästä syystä, jonka
jotkut tietävätkin. Vuoden lyhytpäiväisin neljännes on ohitettu
pohjoisella pallonpuoliskolla ja matka kohti valoa jatkuu, jihuu! Päivän pituus
Etelä-Suomen leveysasteilla on 5.2. kuitenkin vasta reilu 8 tuntia, joten
pidennettävää on vielä 10 tuntia. Ajatelkaa, mikä rikkaus!
Värien määrä Suomen luonnossa on helmikuun
alussa vähäinen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä enemmän valoa, sen enemmän
värejä. Ilmankos Madeiralla oli värejä vaikka muille jakaa! Siksi kävinkin
nipistämässä oman palaseni :)
Koska Madeiralla riittää valoa vuoden ympäri,
kasvitkin kukoistavat. Huikeita värejä ja muotoja!
Illan ja aamun valo kulkee ilmakehän läpi
vinommin ja värjäytyy siksi (kiinnostuneet kaivakoon lisätietoa vaikka netistä
:) lämpimin sävyin. Aamunkoit ja illanruskot, maailman kuvatuimmat kohteet? Näitä
kliseisiä kohteita minäkin tallensin kamerani muistiin. Mutta minkäs teet, kun
ovat niin kauniita ;)
Vanhan kaupungin kupeessa veden äärellä on Funchalia vartioimassa Forte
de Sao Tiago, jonka kirkkaat värit häikäisevät.
Pari päivää kiertelimme autolla pääasiassa
saaren itä- ja pohjoispuolella.
Kotkakallio näyttää ihan vanhalta tulivuoren kraaterilta.
Nunnien laaksossakin piipahdimme. Kuuluisa vuorten ympäröimä kohde.
Vaan minua kiehtoivat enemmän jylhät muodot,
karut kalliomuodostelmat ja vahvat aallot iskeytyessään kivipaasiin. Madeiran
itäpäässä olevan niemen poluilla olisin viettänyt vaikka koko päivän. Huimia
maisemia, muotoja ja yksityiskohtia! Sommitteluhammasta alkoi kovasti kolottaa
;)
Yksinäinen kappeli meren rannalla veti
puoleensa kuin magneetti.
Monta, monta vaelluspolkua on edelleen näkemättä ja kokematta Madeiralla.
