Kauneutta isolla K:lla

Toisena Leidenin reissupäivänä oli jo mukavampi lämpötila. Muutaman vesipisaran jälkeen sää selkeni. Oli aika suunnata Keukenhofiiin. Sitä mainostetaan maailman kauneimmaksi kevätpuistoksi. En kyllä väittäisi vastaan! Huikea paikka! Matkustin bussilla riehakkaassa hollantilais-kiinalais-intialaistunnelmassa puolen tunnin matkan.

Hehtaaritolkulla (32 ha) kaikkia mahdollisia sipulikukkia <3 Tulppaaneita, hyasintteja, narsisseja, tasetteja upeina kokonaisuuksina! Kaiken kruunasi samanaikainen omenapuiden kukinta. 7 miljoonan kukan lisäksi siellä tuntui olevan melkein yhtä paljon ihmisiä. Yllättävintä oli, että suurin osa heistä näytti olevan kotoisin Aasiasta (Intiasta ja Kiinasta).

Ajankohta osui aivan nappiin! Kaikki kukat olivat kukassa tai nupussa, eikä ylikukkineita näkynyt vielä. Aikaahan olisin viettänyt kameran kanssa puistossa vaikka kuinka paljon, mutta väkimäärä alkoi ei-urbaania minääni ahdistamaan. Sain tehdä töitä tosissani, ettei joka kuvassa olisi ihmisiä. Minä kun en ole sitten tippaakaan ihmiskuvaaja. Ainakaan vielä!

Kuvat puhukoot Keukenhofin puolesta <3

Lumoava Leiden

Neiti Kevät oli varmaan loukkaantunut Suomi-neidolle, kun hän vältteli Suomea. Minulla oli kova ikävä neiti Kevättä. Tähän Kevään kaipuuseen sain sopivasti Lauralta kutsun Leideniin, Hollantiin.

Leidenillä on vahva historia yliopistokaupunkina ja kulttuurikaupunkina. En edes tiennyt, että Leidenin yliopisto on Hollannin vanhin yliopisto. Sehän on hyvin arvostettu kautta maailman. Ajan kanssa olisikin ollut hienoa tutustua näihin Leidenin puoliin. Itselläni oli kuitenkin aikaa vain 3 päivää ja halusin myös viettää aikaa Lauran ja hänen perheensä kanssa. Halusin myös nauttia keväästä ja kiireettömyydestä.

Heti tulopäivänä pääsin tutustumaan Leidenin vanhaan kaupunkiin Lauran opastuksella. Kaupungilla on pitkä historia ja sen huomaa. Kauniita kirkkoja, jotka tosin eivät kaikki ole kirkollisessa käytössä, vanhoja yksilöllisiä taloja, viehättäviä kanavia, puistoja… Ja polkupyöriä, tuhansittain!

Hollantilaiset juhlivat riehakkaasti kuninkaan päivää, joka on rinnastettavissa suomalaiseen vappuun. Sääkin oli lähes yhtä oikullinen kuin suomalainen legendaarinen vappusää ;) Säästä piittaamatta, 10 asteen lämpötilassa, hollantilaisetkin juhlivat oranssia juhlaansa (Hollannin kuninkaalliset ovat Orania-Nassau-sukua). Väkisinkin tuli mieleeni suomalaisen jääkiekkojoukkueen fanit :D

Idyllinen pikkukanava kasvitieteellisen puutarhan kupeessa.

Pikkuruiseenkin pihaan voi panostaa.

Hiljainen aamuhetki. Vain yksinäinen pyöräilijä liikkeellä. 

Nostosilta Oude Rijn -kanavan varrella.

Leidenistä löytyy myös pientä korkeusvaihtelua. Keskellä kaupunkia on pieni nyppylä, jolla seisoo linnake Burcht van Leiden, sellainen pyöreä muuri. Se antaa kivan mahdollisuuden nähdä laajemmin maisemaa tai vaikka kurkata hollantilaisen kodin ikkunasta sisään ;) 

Muurin päältä näkyy mainiosti komea Hooglandse Kerk, joka ei ole enää kirkollisessa käytössä. Myös mahtava Pieterskerk toimii vuokrattavana juhlatilana.

Pieterskerkissä on kauneimmat näkemäni urut.

Ekan päivän anti oli mahtava! Mukavinta oli kuitenkin viettää yhteistä aikaa Lauran perheen kanssa tyypillisessä hollantilaisessa talossa. 

Illalla suunnittelin seuraavaa päivää. Vau, mitä pääsinkään näkemään! Todellisen timanttien timantin <3

Eksyminen kannattaa

Hartaasti odotettu kevät antoi odottaa puhkeamistaan. Se hiipi pehmein askelin ja puikahti välillä piiloon kylmää pohjoistuulta ja lumihiutaleita. Kukat kurkkivat arasti maan raosta, mutta eivät uskaltautuneet täyteen pituuteensa.

Kun aurinko sitten pääsi lämmittämään kylmän maan ja tuulikin oli sille suosiollinen, kukat nousivat piiloistaan onnellisina ja täynnä tarmoa. Lyhyenä huumaavana hetkenä kaikki huhtikuun kukat avasivat terälehtensä ja kurkottivat kohti aurinkoa.

Carpe diem! Tartu hetkeen! Hetkeä ei saanut menettää. Siksi heitin taas kameran kaulaan ja suuntasin kohti entistä kotipaikkaani. Muistin, että siellä oli pieni lehto, jossa näin valtavasti sinivuokkoja. Ehkäpä myös valkovuokkoja?! Siellä asuessani en ollut kehdannut mennä pikkumetsään, kuvittelin sen olevan jonkun yksityisaluetta. Nyt sitten poikkesin sinne rohkeasti. Voi sitä vuokkojen määrää!

Etsin katseellani paikkaa, johon lankeaisi se paras valo. Vuokot vaihtuivat yhtäkkiä pihapiirin kukkiin, kevättähtiin, sinililjoihin. Olinko jo jonkun pihalla? Peräännyin ja palasin lehtoon. Samassa huomasin pihapiirissä pariskunnan, jolta puolestaan ei ollut jäänyt huomaamatta kamerani.

Valokuvaus oli ollut heille mieleinen harrastus, niinpä juttua riitti yhteisestä aiheesta :) Ja mikä upeinta, sain kutsun tulla kuvaamaan heidän pihaansa! Voi mikä isokevättähtien ja idänsinililjojen meri! Joukossa oli myös minulle tuntemattomampia kukkia, veikkaisin, että ne ovat hyasintteja. Pariskunta meni jo valmistelemaan tulevaa juhlaansa, mutta minä sain mahtavan kehotuksen: kuvaa niin kauan, kuin haluat! <3 Kaiken kukkuraksi tytär huikkasi vielä iloisesti ovesta!

Mitäs sitä arkailemaan, jos kerta lupa oli saatu! Kuin olisin aarteen löytänyt! Ja olihan se aarre minulle :) 

Kuvailin siis rohkeasti, etsin kuvakulmia ja nautin kaikista pihan kauniista yksityiskohdista, sinivalkoisista sävyistä <3

Lopuksi poikkesin vielä lehtoon ja ikuistin muutaman sinivuokon ja valkovuokon. Pihalla kuvatessa oli aurinko ehtinyt jo niin alas, että vuokot jo sulkivat silmiään.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä... 

Taas olin saanut sydämen täyteen positiivista energiaa ja muistikortille ihania muistoja <3

Kiitos pihan omistajille ihanasta vierailusta ja hyvästä mielestä! Toivottavasti nämä kuvat ja terveiset päätyvät perille Pietarinmäkeen <3