Pinnalla ja pinnan alla

Pintajännitys. Sen voi oikeastaan mieltää hyvinkin monella tapaa. 

Fysiikan ilmiönä se on niintä harvoja asioita, joita muistan koulun fysiikan tunneilta. Itse asiassa todella hauska ilmiö. Wikipediaa lainatakseni sen ansiosta "veden pinta on kuin kalvo, joka kannattaa kevyitä esineitä". 

Mökillä tutkiskelin taas kerran kaikenlaista veden pinnalla kelluvaa. Kun tarkkaan katsoi, löytyi aika paljonkin kaikenlaista. 

Ulpukan lehden reunaa koristavat heijastukset.

Pintaa syvemmältä.

Auringon kultaamat.

Rannan puut ja ulpukat tekivät yhdessä taideteoksen.

Peili.

Usvaa järven pinnalla.

Pintajännityksen mestari - vesimittari.

Luokseni lipui jousenen tervehdys.

Ajatukset johtivat myös "mielen pintajännitykseen" eli siihen, mitä kaikkea löytyy pinnalta ja pinnan alta. Voihan sen ajatella niinkin, että pintajännityksen takia pinta näyttää ihan erilaiselta kuin se, mitä löytyy pinnan alta. Psykologia oli mun lempiaine koulussa. Aihe kiehtoo edelleen. Suuri tuntematon.