Skotlannin pääkaupungissa osataan arvostaa vihreyttä. Aivan keskustan kupeessa on luonnonvaraiseksi jätetty iso
kukkula Holyrood Park. Sen rinteet olivat keltaisenaan piikkihernettä. Reissun ajankohta meni tässäkin suhteessa nappiin :) Lenkkarit
jalkaan ja menoksi! Kukkulan laelle oli tietysti päästävä! Ahkerasta
koiralenkkeilystä oli apua, sillä rapakuntoisille Arthur’s Seat olisi jäänyt
saavuttamatta. Maisemat palkitsivat patikoijan :)
Katse ylöspäin!
Piikkiherne koristaa jokaista kallionkoloa.
Etsi ihminen tästä kuvasta!
Vanhaa kaupunkia halkoo Royal Mile, jonka molempia päitä
hallitsee linna. Edinburgh Castle kohoaa
majesteetillisesti korkealla kukkulalla.
Alempana mailin päässä on Palace of Holyroodhouse, jota kurkimme vain aidan raosta.
Royal Mile tuli koluttua moneen kertaan. Sinne pääsi suoraan hotellin takaovesta.
Alempana mailin päässä on Palace of Holyroodhouse, jota kurkimme vain aidan raosta.
Royal Mile tuli koluttua moneen kertaan. Sinne pääsi suoraan hotellin takaovesta.
Edinburgh Castlen alapuolella Princess Street Gardensiin ei
lähikatujen vilkkaan liikenteen äänet kantaneet. Kiireetöntä istuskelua ja
kevään ekat jätskit. Ja mikä maisema! Yläpuolella linnan rinne täpötäynnä
parhaassa kukassa olevia narsisseja!
Vikana päivänä katsastettiin Edinburgh Castle sisältä.
Hienoa arkkitehtuuria, historiaa. Täytyy sanoa, että britit osaavat hoitaa nämä
asiat tyylillä.
Kuninkaallisten viemäreiden pitää näyttää kuninkaallisilta!
Nyt selvisi sekin, miksi skotit harrastavat ruutuja ja
violettia. Vastaus löytyy vaakunasta :) Ruuduilta ei Skotlannissa todellakaan voinut välttyä.
Jos ruuduista tykkää vaatetuksessa ja asusteissa, Skotlannista niitä löytyy! Ja
laatu on huipputasoa. Itse jäin miettimään, oliko kyseessä jopa ylilaatu. Mutta violettia sattui silmiin, ah, niin ihanan paljon! Kaiman kappelin upea ikkuna. St Margaret’s Chapel.
Highlands on vielä näkemättä ja kokematta. Aikataulu ei antanut periksi. Niin, ja shetlanninlammaskoirat ovat kotoisin Skotlannista! Shetlanninsaaret ovat osa Skotlantia. Koko reissun aikana en silti nähnyt yhtään ainutta shelttiä! Missä ihmeessä ne kaikki piileskelivät? Siispä syytä lähteä toisenkin kerran!