Manuelismia kerrakseen

Kolmantena Lissabonin matkapäivänään turistiankat Aku ja Iines kaivoivat tutut turistioppaat esille. Mihin seuraavaksi? Hmm… Belem kuulosti hyvältä! Historiaa, arkkitehtuuria, puistoja… Nokka kohti rantaa sinne, missä Tejo kohtaa meren. ”Rannassa UNESCO:n maailmanperintökohde Torre de Belem toivottaa tervetulleeksi tulijat”, luki matkaoppaassa. Komea torni! Iines halusi nähdä tornin sisältä. Isoja saleja, terasseja, portaita ja alakerrassa… Mitä ihmettä, tykkejä? Erikoinen tapa toivottaa tervetulleeksi, mietti Iines. Tai ehkä sittenkin hyvin perinteinen ;)

Iines nappasi kuvan pahaa aavistamattomista nuorista papeista. Papit olivat ihan kiva lisä sommitteluun.

Iines ihmetteli paikkaa, jonne torni oli rakennettu. Mutta torni olikin aikoinaan rakennettu kauemmaksi maalle. Maanjäristys 1755 siirsi joen rantaa lähemmäksi tornia.

Yksityiskohtia tornissa riitti vaikka muille jakaa. Hauskoja erkkereitä, kapeita kierreportaita, koristelussa vaikka mitä merellisiä elementtejä… Niiden kuvaamisessa voisi vierähtää hetki jos toinenkin. Jos Iines saisi kuvailla niin pitkään kuin haluaisi, päivät loppuisivat kesken! Onneksi pitää ottaa huomioon muutkin ankat ;)

Lokki otti tähystyspaikan huipulta :)

Vaikuttavan näköiset pilvet purjehtivat taivaalla.

Tästäkin Portugalin ”suuruuden” ajan muistomerkistä voisi kertoa vaikka mitä turistiliturgiaa, mutta Iines päätti jättää homman kaikkien omatoimitehtäväksi :) Vinkkinä kuitenkin taikasanat: Vasco da Gama ja Ponte 25 de Abril.

Sillä aikaa kun Aku ihmetteli vanhoja paatteja museossa, Iines suuntasi nokkansa rohkeasti Hieronymuksen luostariin. Vau! Aku ei todellakaan tiennyt mitä menetti!

Huikea Manuelismin taidonnäyte! Iineksen mielestä kuvat puhukoot puolestaan. Luostari ei todellakaan ole turhaan päässyt UNESCO:n maailmanperintölistalle :)

Räpylät eivät päivän päätteeksi tahtoneet enää kenkiin mahtua. 

Karhean kaunista

Portugalin huhtikuu… oli päästävä kokemaan. Pakko aloittaa kliseellä, koska se vaan on hauskaa!  Talviloma oli viettämättä, joten suunta kohti Lissabonia. Hetkinen! Talviloma?! Edellinen päivitys koski juhannusta… Eikös blogi ole jonkun sortin päiväkirja? Hivenen myöhässä ja epäjärjestyksessä päivitykset. Totta. Selityskin löytyy tuonnempana. Jatka lukemista ;)

Omatoimimatkan matkavalmisteluihin kuului matkaoppaiden lukeminen. Yksi oppaista oli yllättävän suorasukainen ja antoi paljon todenmukaisemman kuvan Lissabonista kuin muut matkaoppaat, joista löytyi vain perinteistä turistiliturgiaa. Siksi ei ollut aivan yllätys, että kaupungissa oli vahvasti esillä kaksi puolta: kaunis ja ruma. Tai sanoisinko sittenkin kaunis ja karhea. Karhea puoli oli deekiksellä olevia kiinteistöjä, suttuisia katuja, tuhansittain ja taas tuhansittain graffitteja ja tageja. Nuorison pahanolon ilmaisuja. Köyhyyttä ja kurjuuttakin. Suurin osa siitä jäi meiltä varmasti näkemättä, sillä emme käyneet lähiöissä. Ehkä sielläkin olisi pitänyt käydä. Noh, matkahan oli kuitenkin turistimatka ja tarkoitus oli rentoutua. Siksi keskityimme siihen kauniiseen :) 

Vanhaa ja uutta... Ensimmäiseksi hankittiin Aku-Ankka-jalat tallustelemalla lähiseudulla, Baixassa.

Rautatieasema edustaa portugalilaisten ihan ihkaomaa tyyliä, manuelismia. Tykkäsin! 

Ei tyyli ole kyyhkystenkään mielestä hassumpaa lainkaan.

Ensi kerralla varaan huoneen tästä hotellista; arvatkaa miksi? A) Haluan ehdottomasti asua kalliisti B) Pidän kaupunkien keskustojen metelistä C) Lilat talot ovat, uuh, niin ihania!

Pitäähän jokaisella arvonsa tuntevalla maalla olla riemukaarensa. Arco da rua Augusta.

Kohta sataa! Uusien portugalilaisten kenkien vedenkestävyys tuli testattua kävelemällä nilkkaan saakka ulottuvassa vedessä. Praça do Comércion aukio aivan Tejojoen rannalla.

Vau, mikä talo!

Maurien vaikutukselta ei ole Lissabonkaan välttynyt. Onneksi! Vanhimman kaupunginosan Alfaman pikkuisilla kujilla kurvailevien natisevien ratikoiden ikkunasta kun ojensi kätensä, pystyi koskettamaan kadunvarren talon seinää.

Ratikka 28 oli oikein kuuluisuus, johon turistit ahtautuivat.

Alfaman paras paikka oli ehdottomasti maurilinnoitus Castelo de São Jorge, josta näki kauas joelle ja kaupungin yli.

Olisihan noita kuvia! Vaan kuka niitä jaksaa hirveästi katsella? Pala kerrallaan. Tule mukaan seuraavien päivien matkalle :)