Kolmantena Lissabonin matkapäivänään turistiankat Aku ja Iines
kaivoivat tutut turistioppaat esille. Mihin seuraavaksi? Hmm… Belem kuulosti
hyvältä! Historiaa, arkkitehtuuria, puistoja… Nokka kohti rantaa sinne, missä
Tejo kohtaa meren. ”Rannassa UNESCO:n maailmanperintökohde Torre de Belem
toivottaa tervetulleeksi tulijat”, luki matkaoppaassa. Komea torni! Iines
halusi nähdä tornin sisältä. Isoja saleja, terasseja, portaita ja alakerrassa…
Mitä ihmettä, tykkejä? Erikoinen tapa toivottaa tervetulleeksi, mietti Iines. Tai
ehkä sittenkin hyvin perinteinen ;)
Iines nappasi kuvan pahaa aavistamattomista nuorista papeista. Papit olivat ihan kiva lisä sommitteluun.
Iines ihmetteli paikkaa, jonne torni oli rakennettu. Mutta torni olikin aikoinaan rakennettu kauemmaksi maalle. Maanjäristys 1755 siirsi joen rantaa lähemmäksi tornia.
Yksityiskohtia tornissa riitti vaikka muille jakaa. Hauskoja erkkereitä, kapeita kierreportaita, koristelussa vaikka mitä merellisiä elementtejä… Niiden kuvaamisessa voisi vierähtää hetki jos toinenkin. Jos Iines saisi kuvailla niin pitkään kuin haluaisi, päivät loppuisivat kesken! Onneksi pitää ottaa huomioon muutkin ankat ;)
Lokki otti tähystyspaikan huipulta :)
Vaikuttavan näköiset pilvet purjehtivat taivaalla.
Tästäkin Portugalin ”suuruuden” ajan muistomerkistä voisi kertoa
vaikka mitä turistiliturgiaa, mutta Iines päätti jättää homman kaikkien
omatoimitehtäväksi :) Vinkkinä kuitenkin taikasanat: Vasco da Gama ja Ponte 25
de Abril.
Sillä aikaa kun Aku ihmetteli vanhoja paatteja museossa, Iines suuntasi
nokkansa rohkeasti Hieronymuksen luostariin. Vau! Aku ei todellakaan tiennyt
mitä menetti!
Huikea Manuelismin taidonnäyte! Iineksen
mielestä kuvat puhukoot puolestaan. Luostari ei todellakaan ole turhaan päässyt
UNESCO:n maailmanperintölistalle :)
Räpylät eivät päivän päätteeksi tahtoneet enää kenkiin mahtua.