Valo palaa maisemaan askel askeleelta. Aluksi se ottaa pieniä varovaisia askelia. 23.-25.12. on ensimmäisen haparoivan askeleen aika. Ilta on jo tehnyt päätöksensä, mutta aamu vielä pohtii. 26. joulukuuta suunnasta ei ole enää epäselvyyttä! Kohti aurinkoa! Juhlin siis valoa!
Vuodenvaihteessa myös aamu päättää muuttaa suuntansa ja yhdessä illan kanssa ne tekevät ihmeitä! Päivä alkaa pidetä kunnon askeleilla, ensin 2 - 3 minuuttia päivässä, sitten tammikuun puolivälissä jo 4 minuutin vauhdilla! Tammi-helmikuun vaihteessa päivä on pidentynyt Helsingin leveysasteilla 2 tuntia :) Vauhti sen kuin kiihtyy, kunnes kevätpäiväntasauksen aikaan päivä pitenee harppauksin!
Malja valolle!
25.12.2015
20.12.2015
Lisää valoa
Jatkoa tarinalle Valohoitoa
Oli kiva päästä myös maastoon kävelemään. Puerto de la
Cruzista vei polku rantaa pitkin Playa El Bollulloon, luonnon rantapoukamaan.
Alkuun polku oli asvaltoitu kapea tie. Se kapeni kapenemistaan, kiipesi ylös
alas, kunnes muuttui aivan kapeaksi juurakoiden peittämäksi pikku poluksi, joka
jatkui ja jatkui. Iines kävi kurkkaamassa, häämöttäisikö polun pää, mutta ei. Arvoitukseksi
jäi minne polku lopulta vei.
Aku meinasi pukea housut jalkaansa ja pulahtaa mereen, mutta rannassa liehui punainen lippu. Vesi oli houkuttelevan kirkasta!
Saharasta saakka lentänyt hiekka näytti vuoria vasten ihan usvalta. Hiekka vaikutti myös lämpötilaan. Se pysytteli yli 25 asteessa. Vähempikin olisi riittänyt.
Ankat olivat vastaanottavaisia vaikutteille. Aamupalalla
naapuripöydän ankkatäti suositteli La Orotavan pikkukaupunkia ja erityisesti
sen vanhaa kaupunkia. Kuulosti tosi kivalta kohteelta! Ja vielä kun sinne pääsi
taksilla 7 eurolla, eipä muuta kuin menoksi! La Orotavan vanha ja kaupunki kaksi
valtavan upeaa puistoa – Jardin Victoria ja kasvitieteellinen puutarha - olivat
ehdottomasti käymisen arvoiset. Kun kukaan ei hoputellut, Iineskin ehti omassa
rauhassaan kuvailla.
Kanarian saarilla ennen vanhaan puiset parvekkeet olivat vaurauden merkki. Mitä hienommat puiset parvekkeet, sitä äveriäämpi talo.
Yhtäkkiä Jardin Victorian viereisestä rakennuksesta kuului
kamala pikkuankkojen kääkätys. Sen on pakko olla koulu, päättelivät Aku ja
Iines. Hmmmm… rakennus näytti jopa liian hienolta ollakseen koulu. Sitten
pikkuankkoja alkoi valua ulos. Niitä riitti ja riitti. Lopulta Aku ja Iines
tulivat siihen tulokseen, että kyseessä oli luokkaretkikohde. Siihen oli pakko
tutustua! Eikä ollut lainkaan huono valinta!
Rakennuksen nimi on Liceo de Taoro.
Iines penkoi nettisivustoja, ja löytyihän niitä, mutta kaikki espanjaksi.
Voihan kökkö! Kaikesta päätellen rakennuksessa toimii yhdistys, joka tukee kulttuuria,
taidetta, kansanperinnettä ja urheilua. Rakennuksella on yli 150-vuotinen historia.
Sisäpihalla oli hauska amme. Yhdessä oven ja valojuovien kanssa siitä tuli hieno sommitelma!
Teiden huipulle ei tällä reissulla ollut asiaa. Kaikki vuorot sinne oli varattu tammikuun puoliväliin saakka. Ensi kerralla sitten!
19.12.2015
Valohoitoa
Marraskuussa valon määrä Ankka-Suomessa väheni uhkaavasti.
Värit kaikkosivat. Aaarrrggg!! Iines tunsi suorastaan fyysistä pahoinvointia.
Pakko oli taas päästä valon äärelle. Kun oli vain viikko käytettävissä,
vaihtoehtoja oli vähän. Atlantin lähisaarista entten tentten menetelmällä
valikoitui Teneriffa. Noh, oli silläkin merkitystä, että kaverit olivat samaan
aikaan lähdössä sinne :)
Onneksi tuli valittua saaren vehreä pohjoispuoli. Värejä oli
laidasta laitaan, koska valo paljasti ne. Ja sitähän riitti! Pilvet eivät
päässeet koko viikkona turistiankkoja häiritsemään. Lumenien määrä oli valtava!
Iineksen sisuksiin kätketty akku täyttyi alta aikayksikön :) Iines kävi
Wikipediassa kurkkaamassa Lumenin määritelmää. Käypä sinäkin; yritä ymmärtää ja
paina mieleen. Hauskaa! By the way, lumen tarkoittaa valoa latinaksi.
Aurinko oli jo laskemassa ennen kuin Iiris kaivoi kameran esille. Kuukin oli kellahtanut kyljelleen.
Puerto de la Cruzin kasvitieteellinen puutarha oli oikein
onnenpotku! Akulle riitti katsottavaa ja Iinekselle kuvattavaa.
Hyppää ankan siivelle huomennakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)