Kuin eno veneestä

Jatkoa tarinalle "Samassa veneessä"

Eihän turisti ole turisti, ellei tee saarikierrosta! Saksalaisen retkitoimiston (omalla matkatoimistolla ei onneksi? ollut edustajaa saarella, jos ei espanjalaista bussikuskia lasketa ;) valikoimasta sinisilmäinen suomalaisturisti löysi saarikierroksen ja patikkaretken Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvaan kansallispuistoon saaren keskellä. Yllättävän hyvin oli saksakin sinisilmäisellä hallussa vielä vuosien jälkeen. Saaren hipit olivat siinä määrin integroituneet tavalliseen kansaan, että osa heistä veti turistiryhmiä. Saksa on tainnut olla monen kotimaa.

Sama kuski tuntui hoitavan koko saaren turistikuljetukset. Pitkän päivän jälkeen hän oli aamulla taas seuraavaa ryhmää kuljettamassa. Omassa pikku päässään sinisilmäinen yritti pohtia työaikalainsäädäntöä, mutta jätti asian sitten sikseen. Niin taitavaa oli kuitenkin ratin pyöritys! Henkeään pidätellen ja kauhusta kiljahdellen sinisilmäinen suomalaisturisti katseli etupenkiltä, kuinka bussikuski selvitti reitin pikkuruisten kylien kapeiden kujien läpi ja serpentiinejä ylös alas. 

Saaren toiselta rannalta näkyi Teneriffa. Ja Teide. Vaikuttava näky!

Perinteitä kunnioittaen turistibussi pysähtyi jokaisen matkamuistoja myyvän kaupan eteen. Sinisilmäinen ei tälläkään kertaa keksinyt mitään ostettavaa, mutta bongasi muuta hauskaa.

Sinisilmäisen kaverille bussin penkki oli kuitenkin väärän mallinen. Eihän siitä tullut kuin selkä kipeäksi! Kun sinisilmäinen lähti patikkareissulle, kaveri nilkutteli pappatyyliin apteekkiin.

Joku pyromaani oli päättänyt polttaa 2012 saaren kansallispuiston :( siinä kuitenkaan totaalisesti onnistumatta. ”Vain” kolmannes paloi. Mutta elämä voittaa!

Puuskuttaen skandinaavit juoksivat pitkin polkuja. Sinisilmäinen pääsi tutustumaan sademetsäreissulla kohtalotovereihinsa. Siinä porukassa pääsi huumori kukkimaan :) 

Loput patikkareissut jäivät selkävaivaiselta ja sinisilmäiseltä tekemättä. Ja upeatkin kohteet näkemättä. Valle Gran Reyn kylä tuli sinisilmäiselle turistille sitäkin tutummaksi. Ranta ja rantakatu ja … Niin, ja olihan siellä laavahiekkarantakin! No siis ranta ja rantakatu.

Sinisilmäinen oli pakannut toivorikkaasti uikkaritkin mukaan. Mutta mitä niillä tekee myrskysäällä? Voihan ne ripustaa punaisen lipun kaveriksi tolpan nokkaan. Hotellin hieno kattoterassikin altaineen oli suljettu. Mutta myrskyä oli hieno katsella ja kuvata :)

Toiseksi viimeisenä päivänä hotellihuoneen puhelin soi vaativasti. Mitä!? Nyt jo? Eikös nimenomaan huomiseksi ole luvattu tyyntyvää? Sinisilmäinen kuunteli silmät ymmyrkäisenä. Että omalla vastuulla jäädään, jos ei nyt saman tein lähdetä?! Ei kai siinä muu auttanut, kun matkatoimisto niin vaati.

Tuttu bussikuski odotteli kadunkulmassa. Skandinaavien huumorin siivittämänä matka sujui! Bussi pääsi San Sebastianin satamaan reilusti ennen kuin laivan piti lähteä. Tosin eri laivayhtiön laivan, kuin sinisilmäisten pohjoismaisten turistien lipuissa luki. Ei hätää, vakuutteli matkatoimiston tyttö puhelimessa. Niillä lipuilla pääsette.

Satamassa sinisilmäiselle löytyi suomalaisia kohtalotovereita lisää! Aika meni kuin siivillä hauskassa seurassa :) Tottuneesti suomalaiset ja skandinaavit pakkasivat laukkunsa laivalle menevään kärryyn. Tuttuun tapaan laiva tuli pari tuntia myöhässä. Sinisilmäisten turistien käskettiin odottaa. Ja hehän odottivat, kunnes kaikki, joilla oli oikean laivayhtiön lippu, olivat päässeet laivaan.  Silloin lippujen tarkistaja käski seuraamaan. Hän meni autokannelle, hyppäsi laivaan, laittoi ketjun kiinni ja vilkutti hyvästiksi. Sinisilmäinen turisti oli kuulevinaan hänen sanovan, että pohjoismaisilla oli väärän laivayhtiön lippu…

Ensimmäisen kerran sinisilmäisillä pohjoismaisilla turisteilla meinasi hymy hyytyä. Kärrykin matkalaukkuineen lähti. Kaikki soittelivat matkatoimiston palvelunumeroon. Ja kaikille vastattiin eri tavalla!

Monenmoisen sähläilyn jälkeen selvisi, että pohjoismaalaiset sinisilmäiset turistit pääsevät tutustumaan San Sebastianin yöelämään. Sinisilmäinen kuvitteli tietysti sinisilmäisesti, että pääsisi samantasoiseen hotelliin kuin Valle Gran Rayssa. Suomalaiset kohtalotoverit saivat tiedon, että kaikki suomalaiset majoitetaan samaan hotelliin. Hetken päästä tieto kumottiin. Selkävaivainen ja sinisilmäinen köpöttelivät -1 luokan hotelliin, kun kohtalotoverit jäivät 3 tähden hotelliin. Skandinaavit kuittasivat koko homman huumorilla.

Nälkä alkoi jo haitata näköä! Suomalaiset päättivät lähteä yhdessä syömään. 3 tähden hotellin aulassa selkävaivainen kyseli ihan huviksensa, onko hotellissa tilaa. Ei kuulemma ollut. Kuultuaan matkatoimiston nimen, tiskin takana ollut suorastaan vaati sinisilmäistä kirjoittautumaan sisään, koska matkatoimisto oli varannut kaikki huoneet! Noh, kävihän se päinsä! :)

Kiinalais-thaimaalaisessa ravintolassa parannettiin maailmaa. Parin tunnin yöunen jälkeen kaikki sinisilmäiset ostivat uudet laivaliput ja jopa pääsivät laivaan, joka seilasi hyvässä säässä Tenereiffalle. Jopa seikkailulla olleet matkalaukut löytyivät. Lento kotimaahan lähti ajoissa.

Matkan jälkeen sinisilmäinen muisteli ikimuistoista reissuaan nauraen :D

Samassa veneessä

Sinisilmäisen suomalaisturistin reissussa La Gomeralle oli koomisia piirteitä. Useaan otteeseen. Ensimmäiset kokemukset ruotsalaisesta matkatoimistosta antoivat aiheen aavistella, ettei kaikki mene ihan putkeen. Sinänsä aluksi pieniä yksityiskohtia, mutta merkityksellisiä vihjeitä laadun puutteesta. Osin olematon ja harhaanjohtava informaatio, hillitön sähläys, turistiparkojen ;) heitteillejättö.... Apua! Mitä sitä olisi tehnytkään, jos olisi ihan uusavuton?! Olisi soittanut 112:een?!  Tai saanut itkupotkuraivarin?! Mutta olipa mieleenpainuva reissu! Ja kaiken kruunasi sanamukaisesti samassa veneessä olleiden skandinaavien ja suomalaisten hyvä asenne ja huumori :) Nauru pidentää ikää ja kaikenlaiset vastoinkäymiset yhdistävät ihmisiä kummasti! :D

Ensimmäinen ylläri oli matkan kesto. Lento ensin Teneriffalle ja sieltä lautalla La Gomeralle. Sinisilmäinen suomalainen turisti luuli pääsevänsä jatkamaan matkaa suoraan lentokentältä. Mitä vielä?! Ehei, ensin odottelemaan päiväksi Los Cristianokseen. Ei sinänsä hassumpi paikka, olihan siellä lämmintä… Ensihämmästyksestä toivuttuaan sinisilmäinen turisti vaihtoi nuhruisen hotellin aulassa shortsit jalkaan, jätti luottavaisena laukkunsa kenelle tahansa avoimeen laukunsäilytykseen ja lähti ihmettelemään megaturistikohdetta. 

Sinisilmäinen turisti suuntasi matkansa ”väärälle” rannalle. Mutta siellä olikin jotain luonnonmukaista!

Komeat mainingit löivät rantaan.

Illalla sinisilmäinen pääsi bussilla satamaan ja sai matkatoimiston tytöltä yksityiskohtaiset ohjeet, kuinka satamarakennukseen mennään ja kuinka pakataan matkalaukut pakettiautoon. Bussi ja tyttö lähtivät. Muun turistikarjan kanssa betonimuurin ympäröimässä satamassa pari tuntia odoteltuaan sinisilmäisen turistin aika kävi pitkäksi. Lautan tulosta ei ollut hajuakaan. Vettäkin alkoi sataa. 

Tulihan se lautta lopulta. Puolen yön aikaan väsähtäneet turistit pääsivät La Gomeralle San Sebastianiin. Laukut haettiin pakusta omatoimisesti ja lastattiin bussiin. Vastassa oli sade ja espanjankielinen bussinkuljettaja. Sinisilmäinen suomalaisturisti oli kuvitellut pärjäävänsä englannilla. 


Bussi mateli pitkin pikkuruisia vuoristoserpentiinejä saaren toiselle puolelle. Puolinukuksissa ollut sinisilmäinen turisti heräsi horteesta parin tunnin päästä, kun bussikuski kajautti oman hotellin nimen. Bussi oli pysähtynyt kadun varteen. Valot oli kylässä yöksi sammutettu. Hotellia ei näkynyt. Taas sinisilmäinen yritti kysellä englanniksi hotellin sijaintia. Vastauksena ryöppy espanjankielistä puhetta. Öööh? Niinku minne? Skadinaaviset turistit lähtivät määrätietoisesti eri suuntaan, kuin mihin bussikuski näytti. Ei muuta ku perään! Rantakiviin laukkuja kolautellen ja hiekassa raahaten sinisilmäinen suomalaisturisti pääsi hotelliin. Valaistuun! Se oli odotusten mukainen! Kyllä uni maittoi :)

Aamupäivällä sinisilmäinen suomalaisturisti tarkisti näkymät parsulta. Olihan merinäköalasta maksettu! Eikä turhaan :)

Pikkuruisessa kylässä oli perinteitä. Hipit löysivät paikan 70-luvulla. Osa hipeistä oli siellä vieläkin vanhoja silmiään verestämässä. Oli siellä rantakin surfareineen. Ja rantakatu kuppiloineen & hippikamakauppoineen. Heti kylän takaa alkoi vuoristo. Jylhän näköistä! 

Laavahiekkaa

Meri ja auringonlasku

Reissun loppuhuipennuksesta lisää tuotantokauden seuraavassa jaksossa ;)