Summamutikassa ei kannata hortoilla eurooppalaisessa
pääkaupungissa, tuumi Iines. Turistioppaasta löytyi taas vinkki viimeisen
lomapäivän viettoon. Sintra! Historian siipien havinaa, arkkitehtuuria, luonnonpuisto…
Vautsi, millaisia kuvauskohteita! Kameran akku oli ladattu ja muistikortilla
oli tilaa.
Paikallisjuna vie kätevästi perille, mainiota! Ei muuta kun
räpylät kohti rautatieasemaa :) Vaan
kaikki ei sujunutkaan kuin Kuukaudessa huippukuntoon –kurssilla. Akulla oli olo
kuin vanhalla mankalla. Taisi akku olla melko tyhjä. Puiston penkillä
pohdittiin, käännytäänkö takaisin. Jatketaan vaan, päätti Aku. Iines heitti
repun selkään ja kameralaukun olalle. Varovasti lähdettiin eteenpäin.
Junan ikkunassa vilahtelivat kirjavat graffitit. Yhden
sortin sightseeingia sekin! Perillä odotti kerrassaan satumainen Sintra,
kuninkaiden kesäpaikka. Se todellakin ansaitsi UNESCO:n maailmanperintökohde
–tittelinsä. Huima historia, pohti Iines faktoja tankatessaan.
Sintran linnan suurissa saleissa ja mahtavassa keittiössä riitti
ankoilla ihmeteltävää. Hillittömän kokoiset savupiiput! Uunissa olisi voinut
kerralla paistaa vaikka ison parven ankkoja.
Linnan ikkunat ja ovet avasivat
portteja mielikuvitusmaailmaan.
Toivuttuaan Sintran linnan portaista Aku ja Iines hyppäsivät
bussin kyytiin, joka vei ankat kiemuraisia vuoristoteitä Penan satulinnaan. Jestas,
mikä linna! Tosin Pena itse ei tainnut olla kotona ;) Sallittakoon yksi puujalkavitsi.
Vaikka linna oli kuin suoraan Ihmemaasta, ei se haitannut Iinestä. Ei muuta
kuin kamera laulamaan :)
Iines kiersi puiston pidemmän kaavan kautta Akun ottaessa
rennommin.
Puistosta löytyi myös kuvaajan paraatipaikka. Huikeat näkymät Penan
linnaan!