25.12.2013

Talven toivossa

Tähän vuodenaikaan toivon talvea. Mulle talvi ei tarkoita samaa kuin kalenterin teksti, jossa todetaan, että on joulukuu, tammikuu tai helmikuu. Odotan siis kunnon suomalaista talvea. Eli pikkupakkasta ja lunta, joka heijastaa valoa. Lumi auttaa huomattavasti pimeän vuodenajan sietämistä. Ja mitä kauniita muotoja lumi saakaan aikaan! Pienenpieniä ja suurensuuria.




Valon suhteen muutos oikeaan suuntaan on jo tapahtunut! Tänään päivä on näillä leveysasteilla kaksi minuuttia pidempi kuin 21. joulukuuta. Vauhti on alkuun hidasta, minuutti kerrallaan lisää iltaan, kunnes vuodenvaihteen jälkeen aamukin tulee mukaan :) Mutta silloinpa ilta päättää panna paremmaksi ja siirtyy kahteen minuuttiin. Näin saadaan 3 minuuttia lisää iloa joka vuorokausi!

http://www.gaisma.com/en/location/nurmijarvi.html

Luontokin kaipaa lepoa. Soisin sille pehmeän lumikerroksen, jonka alla se voisi rauhassa uinua ja kerätä voimia. Kun päivä on taas valoa tulvillaan, levon jälkeen luonto jaksaa puhjeta kukkaan. Ja palkita odotukseni ihanilla muodoilla, väreillä, toivolla!

Marraskuun lopussa oli pikkupakkasia ja toivoa oikeasta talvesta. 30.11.2013 suunnistimme Eijan kanssa Luukkiin Halkolammelle kuvaamaan. Sääennuste lupasi aamupäiväksi aurinkoista, mutta koko retken aikana näimme vain pieniä häivähdyksiä auringosta. 



Ne pienet häivähdykset kultasivat kuitenkin jään kauniisti! 

Aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken Päivänsäde viimeinen...



Lammen pinnassa näkyi veden upea muuttumisleikki.



Valon suunta vaikutti suoraan väreihin. Tässä värit vivahtivat pronssiin:



Kun taas tässä on turkoosiin vivahtava tunnelma:



Miten kauniita muotoja vesi ja pakkanen saavatkaan aikaan yhdessä! Sitten tulee valo, joka näyttää tämän komeuden meille :) Kuin sulkia. Tulee ihan intiaanipäähine mieleen. 


Väärälammella on vielä laituri. Laiturilla maaten saimme kuvattua loistavia jäämuodostelmia. Hullun maineeseeni vannovat olisivat taas saaneet lisäpontta, jos joku olisi päässyt todistamaan näkemäänsä. Tämä jää suli ihan silmissä! Otin kolme kuvaa muutaman sekunnin sisään. Kaikissa jää on erilainen.



Jälleen kerran paluumatkalla katselin maisemaa uusin silmin. Halkolammen alkupäässä on vanhat pitkospuut. Pitkospuita ympäröi pikkukuusten muodostama metsä.



Tätä makrolla otettua kuvaa katsoessani huomasin, miten kauniita muotoja myös jään pinnassa oli.


Palasimme kotiin sormet jäässä, mieli korkealla :)

21.12.2013

Muotoja ja värejä

Madeira ei olisi Madeira ilman huikaisevan kauniita värejä ja muotoja. Koko väriskaala laidasta laitaan. Luonnon luomia tai taidokkaasti tehtyjä upeita yksityiskohtia. Niitä voisin ihailla kauan, kauan. Joidenkin mielestä käytänkin siihen jo liikaa aikaa ;) Vain toinen valokuvaaja voi ymmärtää...




Ja kuinka valo toistaa ja tuo esille muodot.

Mitkä muodot ovat tässäkin puunrungossa!


... ja tässä 


Rakentamisessakin osataan hyödyntää valon hienoja ominaisuuksia.



Valo saa värit hehkumaan, tuo niiden sävyt esille.



Katso näitäkin muotoja, värejä, sävyjä! Vaahteran sukulainen, olettaisin.


Ihmeköynnöksen kukka on pieni ja vaatimaton. Tai kun tarkemmin katsoo, ei se niin vaatimaton olekaan. Itse asiassa hyvinkin viehättävä. Kukkia ympäröivät ylälehdet vastaavasti ovat tosi näyttävät. Ja valoa läpäisevät! Taas tässäkin valo on tärkeässä roolissa!



Vaniljan kukassa on valtava määrä sävyjä. Pehmeitä, lämpimiä...



Kyyhkyn puvussakin on erilaisia sävyjä vaikka millä mitalla.



Tätä heijastusta en lakkaa ihailemasta! Timantteja ripoteltuna aalloille. 



Vuoden pimeimpänä päivänä on kiva paeta pimeyttä ja palata Madeiran valoon. 

16.12.2013

Ei tosikoille

Ei kaiken tarvitse aina olla ihan tip top. Luova hulluus on oikeastaan aika hauskaa :) Funchalin vanhan kaupungin kaduilla saattoi törmätä vaikka minkälaisiin luoviin yksityiskohtiin.

Joku oli keksinyt maalata ovensa yksilölliseksi ja onnistunut siinä! Vaikka muutkin tekivät samoin, kahta samanlaista ovea ei todellakaan ollut.




Vanhankaupungin kapeat kujat asettivat haasteita puutteelliselle objektiivivalikoimalle. Jouduin tyytymään valokuviin, jotka oli otettu liian isolla polttovälillä. No, otetaan parempia kuvia sitten ensi kerralla.

Jokaisella ovella oli oma tarina kerrottavanaan. Mitähän hän miettii?



Jos ei halua maalata ovea, voi aina maalata ovenpielet.


Tai koko seinän! Kukas sen estää? Ei ainakaan EU. Ehkä EU-rajoitukset onkin vain suomalainen urbaani legenda.


Sataman linnoitus valloitti muodoillaan ja väreillään.







Huolto jäänyt kesken? No, mutta kupolista tuli ainakin puhdas ;)


Funchalin vanhankaupungin rapistuneet seinät ja talot innoittivat ja houkuttelivat kuvaamaan. En kuitenkaan saanut onnistuneita otoksia niistäkään. Yksi syy lisää lähteä uudelleen :)


6.12.2013

Kuin sadusta


Monten trooppinen puisto Funcalissa. Oletko nähnyt? Kuin sadusta! Kolme vuotta sitten näimme sen ensimmäisen kerran. Mykistyimme. Nyt puistoon oli pakko päästä uudelleen. Ja varata koko päivä puistoa varten. Eikä sekään riittänyt.

Kaikkia aisteja puhutteleva puisto! Aistikkaita portaita, polkuja...


Portaiden kaikki yksityiskohdat oli mietitty tarkkaan. Viimeistä piirtoa myöten. Luonto viimeisteli kokonaisvaikutelman.


Objektiivin polttoväli ei vain sallinut laajempaa kuvaa. Harmi! Keikuin yhdellä jalalla kukkaistutusten keskellä yrittäen olla tallaamatta kasveja.

Vesiaiheita. 


Näiden kuvat olikin lainattava edellisen reissun kuva-arkistosta. Tämänkertaiset objektiivit eivät soveltuneet kaikkien kohteiden kuvaamiseen.


Erilaisia aihepiirejä. Oriental gardens teki suuren vaikutuksen.






Kukkaloistoa. Värikylläisyyttä.


Herkkyyttä.


Huolella mietittyjä yksityiskohtia. Kymmenittäin.




Päivän aikana näin hengästyttävän paljon kaunista ja taidokasta. Ikävä Monteen jäi.

4.12.2013

Päivä yöksi vaihtuu

Marraskuun voisi vaikka pyyhkiä yli kalenterista. Näillä leveysasteilla akkuni huutavat tyhjyyttään. Olen kuin se entinen mankka, joka vouvaa väsyksissään. Tarvitsen valoa ja paljon akkujeni lataamiseen!

Pelastuksena oli kesäloman rippeiden viettäminen valossa :) Siispä suuntana tänä vuonna oli Madeira, vehreyden perikuva. Siinä valossa ja lämmössä latausteho nousi heti huippuunsa! 

Uuteen kameraan en ollut vieläkään ehtinyt hankkia yleisobjektiivia. Matkassa oli vain tele (70 - 300 mm) ja makro. Niillä sitten piti pärjätä. 

Valo näyttäytyi monella tapaa. Aamuisin taivas värjäytyi lämpimillä sävyillä. 



Eikä kiirettä minnekään! Mikä autuas olo :)



Illalla maisemasta löytyi sellaisia sävyjä, etten muista koskaan Suomessa nähneeni. Lilaa, lempiväriäni.




 Maisema tummui tummumistaan... 



Kunnes sametinpehmeä tummuus valtasi maiseman. 


Suosikkipaikkani hotellin kattoterassilla paljasti Funchalin kauneimmillaan. Kaskaiden siritystä. 


Leppeää lämpöä. Vuorelle kiipeävät valot.


Tuulen suhinaa palmujen oksistoissa. Maininkien rauhoittavaa huminaa.



Hyvää oloa. Pieniä nautintoja.



28.10.2013

Pienimuotoista

Maljani on täynnä! Olen ollut onnekas ja voinut toteuttaa unelmani uudesta kamerasta. Aiemmalla kameralla ei kuvaaminen vähemmässä valossa onnistunut minun taidoillani. Kuvista tuli kovin pikselöityneitä ja liikekuvista suttuisia. 



Taistelin aikani itseni kanssa, mutta vihdoin sain perusteltua itselleni tämän ostoksen! Se olikin se vaikein rasti :) Paketti tuli postitse nopeasti, mutta Oi ja voi! Kameran mukana piti olla salama sekä Lightroom 5 ja Photoshop Elements -ohjelmat. Käytyäni aikani kirjeenvaihtoa myymälän kanssa uskalsin luottaa jo siihen, ettei kameraa tarvitse palautta ja sain ottaa kalliin aarteeni pois kääreistään. Ja pitihän sitä päästä heti kokeilemaan!

Viikonlopun sääennuste lupasi pääasiassa sadetta. Sunnuntaiaamulle luvattiin kuitenkin hetkellisesti auringon pilkahduksia. Nehän oli hyödynnettävä!

Päätimme suunnistaa Sääksjärvelle kuvailemaan. Kuinka ollakaan, taas ne parhaat kuvauskohteet löytyivätkin matkan varrelta. Reitti kulki entisen maisemoidun hiekkakuopan kautta. Hiekka on peittynyt kauttaaltaan sammaleella. Samettimaisella pinnalla oli toinen toistaan ihanampia miniatyyrisiä luonnon taideteoksia!

Ensimmäiseksi silmiin sattui maljajäkäliä. Niiden pinnassa olevat vesipisarat loistivat auringossa.



Jäkäliä kuvatessani huomasin talvilevolle suunnistavan leppäkertun. Ja toisen. Ja kolmannen. Ja... 



Mihin tahansa käänsinkin katseeni, aina löytyi jotain uutta, luonnon luomaa. Kuinka maassa maaten näkökulma avartuukin!




Järven rannassa huomio kiinnittyi kauniin värisiin heiniin. Aaltoja vasten ne muodostivat kauniita muotoja ja kontrasteja.


Kärpänen paistatteli päivää keinuen heinällä. Nuorallakävelijä.


Aurinko peittyi pilviin. Palasimme takaisin samettisen maan kautta uusin silmin. Värejä. Muotoja.


Pitsiä!