Usvaa ja kultaa

Talvi antaa odottaa itseään. Lumi ehti muuttua jääksi poluille ja teille. Valo, missä olet? Kesäkuvissa! Niitähän sitten selaamaan :)

Aamu. Paras hetki päivästä! Täynnä energiaa. Heinäkuisena aamuna maisema kietoutui usvaan pehmentäen valon. Työpäivän alkuun neljä ihanaa tuntia :) Siispä kierrokselle etsimään parhaita valoja, värejä ja kuvakulmia! 

Mistä aloittaisi? Hmmm… suolta nousevat upeimmat usvat. Siispä nokka kohti Isosuon kulmia! Varhainen koiranulkoiluttaja piti mua epäilyttävänä, joten piti ihan selventää, miksi liikuin kulmilla.

Aurinko piilotteli vielä itseään taivaanrannan takana, mutta värjäsi jo taivasta.

Usva hiipi Kuonomäentien viljapelloille Lepsämänjoelta.

Vielä eivät kaikki ladot ole lahonneet. Lato ladolta ne kuitenkin häviävät maisemasta. Jään kaipaamaan niiden ajan patinoimaa kauneutta. Ne toimivat upeina sommittelun elementteinä maalaismaisemassa.

Huhkalantien varrella ohrapelto pukeutui kultaan.

Katse kelloon. Oh ihanaa, vielä on aikaa ikuistaa kauneutta! Mitäpä, jos kiertäisi Peltolantien? Valon pehmeys suorastaan hämmensi kauneudellaan. 

Haukka kierteli etsiskelemässä aamupalaa...

ja istahti ladon katolle. Miltä tämäkin maisema olisi näyttänyt ilman hienoa latoa!? Kasvillisuus oli kasteen peitossa. Jalat polvia myöten märät. Mutta mitäpä ei tekisi valokuvauksen vuoksi?!

Hyppäsin autoon ja heti oli pakko pysähtyä! Uskomattoman uljaita hevosia laitumella! Vielä en ole Valokuvaaja isolla V:llä. Hevoset huomasivat mut ja jättivät kylmän rauhallisesti manaamaan. Taitava kuvaaja olisi osannut liikkua hiljaa häiritsemättä niitä tai olisi kärsivällisesti odottanut niiden paluuta. Niinkin arkinen tosiasia kuin työ pakotti mut kuitenkin liikkeelle.

Märin jaloin ja onnellisena aloitin työpäivän :)