Sisiliskojen saari

Jos Madeiralla hetkeksi pysähtyy katselemaan kiviä, puunrunkoja tai seinustoja, näkee kymmenittäin vilisteleviä sisiliskoja. Veijareilla riittää vauhtia. Mutta kuvaaminen ei ole helppoa! Tietty toisen samanhenkisen kuvaajan kanssa voisi viettää pidemmän hetken odotellen sopivaa tilannetta, mutta muita asiaan vihkiytymättömiä ei kannata rasittaa moisella :)

Kun kerta loma oli tuplapitkä, suunnitelmissa oli pistää lenkkarit jalkaan ja kiertää polkuja oikein olan takaa. Vaan kuinkas kävikään? Eikös flunssa päättänyt puuttua peliin. No, ei siitä sitten otettu turhia paineita vaan otettiin rauhallisemmin ja ihmeteltiin Funchalia sitten pitkän kaavan kautta.

Kaupungin rantapuisto Parque Santa Catarina on monen keidas. 

Marraskuuta täplittää ihanan aurinkoisella olemuksellaan tulppaanipuu.

Kunnianhimoiset jouluvalmistelut olivat jo pitkällä marraskuun lopulla ja kiihtyivät joulukuun alussa. Jouluna ja uutena vuotena valot ovat varmasti mahtava näky. 

Sataman lähistöltä bongasin kartasta Quinta Magnolia -puiston. Kamera kainaloon ja menoksi! Vaan puiston kunto olikin samaa luokkaa kuin entisellä atleetilla ja nykyisellä kotletilla. Yhtä rapistunut. Mutta sisiliskoja piisasi! Ja kun oikein kovasti rajasi, sai muutaman ihan kelvollisen kuvan itse puistostakin.

Funchalia hallitsee kukkulan päältä komea linnoitus Fortaleza do Pico. Kartalla matka sataman kupeesta linnoitukselle näytti ihan lyhyeltä. Mutta sitä se ei todellakaan ollut. Kartassa ei ollut korkeuseroja! Funchalissa ei varmaan ole rantaa lukuun ottamatta yhtään tasaista paikkaa. Mäkeä ylös ja mäkeä alas. Kapuaminen oli vaivan arvoista! Jylhä linnoitus oli näkemisen arvoinen. Tosin sisälle ei päässyt. Siellä tehdään arkeologisia töitä. Ehkä jonain päivänä?

Noissa kivenkoloissa asui varmaan tuhatmäärin sisiliskoja. 

Kuvankaunista Monten trooppista puistoa oli käyty ihailemassa jo parikin kertaa, joten nyt keskityttiin Monten muihin nähtävyyksiin. Korkealla kukkulan laella on Monten kirkko, jonka tornista on huikeat näkymät. Maapallon pyöreyskin näkyy hiukkasen. Vai onko se pelkkää mielikuvitusta?

Montelta pääsee laskemaan mukulakiviä pitkin vanhanajan rottinkisella kelkalla. Been there done that. Ei toista kertaa! Hullun hommaa… Kissa paistatteli päivää ikkunalla kelkkamiesten hattujen lomassa.

Sateenkaaren päästä löytyy onni. Madeiralla bongasimme sen monta kertaa, milloin mistäkin. Hienojakoinen kevyt sade leijaili vuorilta aurinkoiselle rannalle ja sai aikaan tämän hienon valoilmiön :)

Lähde mukaan vielä kolmannelle retkelle Madeiran itä- ja pohjoisosiin!

Muotoja, värejä, viivoja

Marraskuu, tuo kirottu kuukausi! Tänä vuonna sitä oikein odotin :) Poikkeuksellisesti lomaa oli kaksi viikkoa ja se sijoittui kokonaan marraskuuhun. Syksy oli ollut rankka muutenkin, joten odotin lomaa oikein kaksin verroin. Ja kun palkkioksi sain pääsyn valoon ja lämpöön, mikäs sen upeampaa!

Madeiralla oli paljon kokematonta vielä. Suunnitelmissa oli patikointia, saariretki ja jopa fadomusiikkia.  Ja tietysti paljon valokuvaamista! Hmmm… mitähän sitä kuvaisi, jotta ei toistaisi itseään? Onneksi inspiraatio tulee itsestään, ei sitä tarvitse kutsua eikä keksiä :)

Sommittelukurssi ja muutama sommitteluopus suuntasivat katseen uudenlaisiin kohteisiin. Graafisiin elementteihin, linjoihin, kaariin, rytmiin, valoon. Yllättäen kaikissa kuvissa luonto ei ollut enää pääosassa, mutta joka tapauksessa sillä oli rooli. Ihmisetkin pääsivät silloin tällöin kuvaan, tosin sommittelun elementteinä.

 
Funchalin ranta on rakennettu vesivyöryjen jälkeen uudelleen. Ehkä askeettisesti, mutta silti onnistuneesti. Ja kun taustalla on meri ja valo, ei muuta tarvitakaan!

Vanhan kaupungin ovet ovat legendaarisia! Edelliskerrasta tuunattujen ovien määrä oli mielestäni lisääntynyt. Mageita!

Tämä on minun suosikkini. Työn määrä on ollut varmasti suuri.

Toisaalta ne alkuperäiset, käsittelemättömät. Niissä on myös jotain kiehtovaa. Yhteen sointuvat harmoniset värit? 

Menneen ajan romantiikkaa?

Valot, värit ja muodot!  Niitä en voinut sivuuttaa myöskään.

 Hyvää yötä Funchal <3