Valo viipyy

Kesäloman eka päivä vei mut yllättäen Kylmäkoskelle entisiin kotimaisemiin. Iltateellä katselin valon upeita sävyjä ikkunasta. Illan hämärtyessä sävyt vain paranivat. Sitten en enää pystynyt istumaan sisällä, vaan oli pakko lähteä ulos ja ottaa kamera kaveriksi!

Kylläpä sitä onkin saanut asua kauniilla paikalla nuorena! Ihme ja kumma, mutta arvostin maisemaa kyllä silloinkin :) Onneksi noissa maisemissa saa käydä edelleen!

Jalanti odotti jo rauhassa yötä. Kalalokit toivottelivat toisilleen hyvää yötä. Vai varottelivatko naapuria tulemasta omalle reviirille?

Pilvien lilat ja vaaleanpunaiset sävyt heijastuivat järven pinnasta. Kaislikkokin oli hiiren hiljaa. 

Joskus aikoinaan Taidekeskus Salmelassa yksi kaislataulu teki suuren vaikutuksen. Taiteilijan nimi oli Heikki Nieminen. Hänpä ei ollutkaan mikään tuntematon suuruus, vaan taidegraafikko ja kuvanveistäjä, joka oli mm. hymytyttö- ja hymypoikapatsaiden isä. Salmelassa käytiin joka kesä mökkilomalla ennen kuin saatiin oma mökki. Oikeastaan Salmelassa voisi taas käydä… Hieno paikka, ehdottomasti käymisen arvoinen!

Rannassa oli muutama keltainen kurjenmiekkakin. Keltainen sopiikin lilan kassa hyvin. Mun lempiväriyhdistelmä! Mukaan vielä ripaus vihreää, a vot!

Läntinen tai pikemminkin luoteinen taivaanranta värjäytyi upeasti. Mitäs siellä oli? Yöpuulle vetäytyviä lintuja! Oli naakkoja ja lokkeja. 

Lokit olivat ottaneet kukin oman valopylvään yöpymispaikaksi.

Jatkoin matkaa uimarannalle, josta on paljon muistoja. Ohi vanhan kartanon, jossa asuttiin yksi kesä, kun odotettiin kodin vapautumista. Silloin rakennus oli ihan rappiolla. Moninkertaiset tapetitkin olivat valahtaneet lattialle. Naulattiin ne vaan väliaikaisesti yläpäästään seinälle. Mutta talossa oli jännä asua! Huoneitakin oli vaikka kuinka paljon ja niissä hienot kakluunit. Vintillä kuulemma kummitteli...

Kartano oli tarkoitus ostaa ja kunnostaa, mutta sen suunnitelman tyssäsi ilmoitus paikallisessa lehdessä: "Kuntalaiset, tulkaa kunnanvaltuuston kokoukseen kuulemaan, kuinka valitsemanne kunnanvaltuutetut luovuttavat pilkkahintaan tärkeän kulttuurikohteen". Niinpä tämä "kulttuurikohde" sai jäädä vuosikymmeniksi surkeassa kunnossa tyhjilleen. Kunta ei siihen laittanut latiakaan, eikä sitä kukaan käyttänyt. Vasta jokin aika sitten se myytiin, veikkaanpa pilkkahintaan. Olen iloinen, että se on nyt saanut arvoisensa uuden elämän :)

Uimarannan poijut odottivat rauhassa uutta päivää rannan puiden heijastuksissa...

Palasin pikkuhiljaa takaisin. Veljen perhe oli jo nukkumassa. Eihän sitä kehdannut enää kauaa kuljeskella... Olin juuri menossa sisään, kun näin taas lokkeja! 

Lokit olivat kokoontuneet yöpuulle johtajan kajauttaessa iltahuudon.

Kolusin sisälle niin hiljaa kuin mahdollista. Veli oli vielä valveilla. He olivat ihmetelleet, mitä siellä ulkona oli kuvattavaa.

Pikkusiskon puutarha on tilataideteos. Miljoonittain tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia! Seuraavana päivän piipahdin sinne - ehdin näpsästä vain muutaman kuvan uusimmista jutuista. 

Tämä pyörä on kulkenut pitkän matkaa Kannakselta Kylmäkoskelle...

Saisiko olla kupillinen kahvia pyykkipäivän lomassa?

Oho! Ruukun sisältö valuu...

Vanhat potat ovat saaneet uuden elämän. Emännän avaimetkin ovat tallessa.

Pikapyrähdys Pupin puutarhaan. Sehän tarkoittaa sitä, että kunnon kuvausretki sinne on vielä tekemättä! Ja silloin otan mukaan rukousmaton ;) Voi kunnolla palvoa näitä upeita luomuksia makuuasennossa makro-objektiivin kanssa :)

Suopursun tuoksua

Mikään ei voita koiralenkkiä upeissa maisemissa! Paitsi valokuvausretki upeisiin maisemiin?! Ja joskus saa samana päivänä molemmat :) 

Ei ole Rajamäen kangasmetsiä voittanutta... Tai ehkä metsästä alkava suo ;) Koiralenkillä alkoi kuvaushammasta kolottaa suon kohdalla! Eihän siinä auttanut muu kuin sopia kuvausreissusta saman tein! Onneksi valoa ja jopa aikaa riitti. Kotiin pikapyrähdys, kamera kyytiin ja saman tein takaisin.

Aurinko kultasi männynrungot. Että ne ovat kauniita! Tekee suorastaan mieli mennä halaamaan puita :)

Sitten kipin kapin suolle, ennen auringonlaskua. Suopursuja! Aaaahh!

Vastavaloon! Myötävaloon ei enää juurikaan huvita kuvata.

Vaan vastavalo sitten paljastaakin kaikki murkut ja hämähäkinseitit. No, mutta sehän on vaan hyvä - ainakin useinmiten :)

Suo reunustaa Matkunlammi-nimistä suolampea. Lammi? Miksi ei lampi? Varmaan jotain Aleksis Kiven erikoisuuksia kuten niittukin. Vielä ehdittiin näkemään auringon viimesäteet lammella.

Lammen vettä vasten suopursu ja juolukka näyttivät tosi upealta! Suorastaan isänmaallinen vaikutelma :)

Kesäkuu on suon upeinta aikaa: valoa, värejä ja kasvun voimaa! Tupasvillakin kukki.

Pikkuhiljaa aurinko painui metsän taakse ja taivas pukeutui pastellisävyihin. 

Hyvää yötä suo! Olet kaunis! 

Vanhoja silmiä verestämässä

2007 olin mukana järjestämässä shelttileiriä Lammille. Ja jos osallistuu järjestelyihin, niin tietty osallistuu myös leirille! Tilli oli 2-vuotias ja Kaneli juuri kotiutunut. Meillä on ihan älyttömän helppo rotu! 30 koiraa koko viikonlopun vapaana eikä pienintäkään ongelmaa :) Ja sama määrä ihmisiä, eikä edelleenkään ongelmia! ;) Ilmakin oli upea, suorastaan liian upea. Lämpöä ei olisi kaivattu ihan niin paljon. Onneksi leiripaikka oli järven rannalla ja veteen pääsi välillä vilvoittelemaan. Ohjelmassa oli mätsäri, timmauskoulutusta, agilityä, tokoa, luontopolku, saunomista, uimista, makkaranpaistoa ja muuta mukavaa yhdessäoloa. Paljon uusia kavereita, joiden kanssa pidetään yhteyttä :) Aivan loistava viikonloppu!

Auringolta oli ihan pakko suojautua. Muuten olisi paahtunut.

Tänä keväänä mentiin kimppakyydillä Shetlanninlammaskoirat ry:n vuosikokoukseen. Matkalla turistiin mukavia Etelä-Suomen Shelttien puheenjohtajan Sirpan kanssa. Siinä tuli puheeksi tämänvuotinen shelttileiri Inkoossa. Ennen kuin tajusinkaan, olin jo luvannut järjestää luontopolun leirille. No, mikäs siinä, onhan se hauskaa puuhaa ja tulee jo vähän niin kuin selkärangasta ;)

Ja tottakai leirille mukaan, etenkin kun seura oli taas taattua. Sadun kanssa ilmoittauduttiin ekojen joukossa. Paikkana tänä vuonna oli Västankvarn, koiraleireihin profiloitunut paikka http://www.vastankvarn.fi/fi/hundlager.asp Voi mikä paikka!! Nyt täytyy ihan varoittaa koiraihmisiä, ettei tule kova pettymys: tässä blogikirjoituksessa keskitytään Västankvarniin. Kuvia koirista ei oikeastaan ole. Satu otti taas valtavan määrän Pro-tason koirakuvia :) Jokainen keskittyy siihen, mikä on ominta! Sadun kuvat löytyy täältä:  https://plus.google.com/photos/108455581494667935564/albums/6018563960373943313

Historia toistaa selvästi itseään. Samanlaiset kelit kuin vuonna 85 eiku 2007 ;) Ja toukokuu on mun lempikuu. Vai olisiko kesäkuu? Vai molemmat? 

Leirin keskeinen paikka oli Förvaltarvillan. Sen pihalla tapahtui paljon ja upeassa salissa tai terassilla syötiin. Ja tapahtumia säesti väsymättä satakieli! Sen ääni kantoi kauas ja teki hienon tunnelman :)

Pihapiirissä oli vaja, jonka varjossa istuskeltiin koirafrisbeenäytöstä katsomassa, koiratanssi- ja tokoharkoissa ja ihan muuten vaan. 

Pääskyset lentelivät ympäriinsä ja istahtivat aina välillä lepäämään. Niiden kodit olivat vajassa.

Yleisö seurasi koirafrisbee-harkkoja herkeämättä!

Luontopolku oli voikukkakedon takana lehdossa, jossa kasvoi tammia, lehmuksia ja vaahteroita. Kuukautta aiemmin siellä kukkivat sini- ja valkovuokot, nyt olivat vuorossa kielot.

Ohjelmassa oli tietty myös agilityä ja hakua. Ja shelttipiireistähän löytyivät leirin huippuohjaajat :) Mahtava rotu, kun sen kanssa voi harrastaa melkeinpä mitä vaan, ehkä pelastusta ja joitain palveluskoiralajeja lukuunottamatta.

Tilli nautti täydestä sydämestään koiratanssiharkoista. Kotiin viemiseksi saatiin Nadjalta paljon vinkkejä miten hioa temppuja. Ehkä me joskus tehdään se koreografiakin :)

Västankvarnin kartanon pihapiirissä pystyi aistimaan historian siipien havinaa. Hienona lisänä alkukesän rehevyys, hienot värit ja linnut! Mustarastas, punarinta, peippo, käki, naakka... Vaikka mitä! 

Hiki tuli kaikkina päivinä! Onneksi sain Eralta vinkin hiekkapohjaisesta järvestä. Sinnehän me ajeltiin kahtena iltana koirien kanssa uimaan. Ekan reissun kilometrimäärä taisi olla kolminkertainen toiseen kertaan verrattuna :) No, onpahan mitä muistella! Kyllä oli nälkä päivän päätteeksi. Onneksi Etelä-Suomen Sheltit ry. oli varannut grillille valtavan määrän herkkuja.

Kaiken kruunasi vielä tosi kaunis auringolasku. Ei olisi malttanut mennä nukkumaan!

"Tuuli puhuu enää kuiskaten
Sillä aurinko on jo mennyt nukkumaan
Pilvivuoteelleen sekaan untuvien
Kultaisen taivaanrannan taa "

Pelle Miljoona