Eksyminen kannattaa

Hartaasti odotettu kevät antoi odottaa puhkeamistaan. Se hiipi pehmein askelin ja puikahti välillä piiloon kylmää pohjoistuulta ja lumihiutaleita. Kukat kurkkivat arasti maan raosta, mutta eivät uskaltautuneet täyteen pituuteensa.

Kun aurinko sitten pääsi lämmittämään kylmän maan ja tuulikin oli sille suosiollinen, kukat nousivat piiloistaan onnellisina ja täynnä tarmoa. Lyhyenä huumaavana hetkenä kaikki huhtikuun kukat avasivat terälehtensä ja kurkottivat kohti aurinkoa.

Carpe diem! Tartu hetkeen! Hetkeä ei saanut menettää. Siksi heitin taas kameran kaulaan ja suuntasin kohti entistä kotipaikkaani. Muistin, että siellä oli pieni lehto, jossa näin valtavasti sinivuokkoja. Ehkäpä myös valkovuokkoja?! Siellä asuessani en ollut kehdannut mennä pikkumetsään, kuvittelin sen olevan jonkun yksityisaluetta. Nyt sitten poikkesin sinne rohkeasti. Voi sitä vuokkojen määrää!

Etsin katseellani paikkaa, johon lankeaisi se paras valo. Vuokot vaihtuivat yhtäkkiä pihapiirin kukkiin, kevättähtiin, sinililjoihin. Olinko jo jonkun pihalla? Peräännyin ja palasin lehtoon. Samassa huomasin pihapiirissä pariskunnan, jolta puolestaan ei ollut jäänyt huomaamatta kamerani.

Valokuvaus oli ollut heille mieleinen harrastus, niinpä juttua riitti yhteisestä aiheesta :) Ja mikä upeinta, sain kutsun tulla kuvaamaan heidän pihaansa! Voi mikä isokevättähtien ja idänsinililjojen meri! Joukossa oli myös minulle tuntemattomampia kukkia, veikkaisin, että ne ovat hyasintteja. Pariskunta meni jo valmistelemaan tulevaa juhlaansa, mutta minä sain mahtavan kehotuksen: kuvaa niin kauan, kuin haluat! <3 Kaiken kukkuraksi tytär huikkasi vielä iloisesti ovesta!

Mitäs sitä arkailemaan, jos kerta lupa oli saatu! Kuin olisin aarteen löytänyt! Ja olihan se aarre minulle :) 

Kuvailin siis rohkeasti, etsin kuvakulmia ja nautin kaikista pihan kauniista yksityiskohdista, sinivalkoisista sävyistä <3

Lopuksi poikkesin vielä lehtoon ja ikuistin muutaman sinivuokon ja valkovuokon. Pihalla kuvatessa oli aurinko ehtinyt jo niin alas, että vuokot jo sulkivat silmiään.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä... 

Taas olin saanut sydämen täyteen positiivista energiaa ja muistikortille ihania muistoja <3

Kiitos pihan omistajille ihanasta vierailusta ja hyvästä mielestä! Toivottavasti nämä kuvat ja terveiset päätyvät perille Pietarinmäkeen <3