Värikylläisyyttä ja monimuotoisuutta

Madeiran reissun 3. osa on myöhässä pätevästä syystä, jonka jotkut tietävätkin. Vuoden lyhytpäiväisin neljännes on ohitettu pohjoisella pallonpuoliskolla ja matka kohti valoa jatkuu, jihuu! Päivän pituus Etelä-Suomen leveysasteilla on 5.2. kuitenkin vasta reilu 8 tuntia, joten pidennettävää on vielä 10 tuntia. Ajatelkaa, mikä rikkaus!

Värien määrä Suomen luonnossa on helmikuun alussa vähäinen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä enemmän valoa, sen enemmän värejä. Ilmankos Madeiralla oli värejä vaikka muille jakaa! Siksi kävinkin nipistämässä oman palaseni :)  

Koska Madeiralla riittää valoa vuoden ympäri, kasvitkin kukoistavat. Huikeita värejä ja muotoja! 

Illan ja aamun valo kulkee ilmakehän läpi vinommin ja värjäytyy siksi (kiinnostuneet kaivakoon lisätietoa vaikka netistä :) lämpimin sävyin. Aamunkoit ja illanruskot, maailman kuvatuimmat kohteet? Näitä kliseisiä kohteita minäkin tallensin kamerani muistiin. Mutta minkäs teet, kun ovat niin kauniita ;)

Vanhan kaupungin kupeessa veden äärellä on Funchalia vartioimassa Forte de Sao Tiago, jonka kirkkaat värit häikäisevät.

Pari päivää kiertelimme autolla pääasiassa saaren itä- ja pohjoispuolella.

Kotkakallio näyttää ihan vanhalta tulivuoren kraaterilta.

Nunnien laaksossakin piipahdimme. Kuuluisa vuorten ympäröimä kohde.

Vaan minua kiehtoivat enemmän jylhät muodot, karut kalliomuodostelmat ja vahvat aallot iskeytyessään kivipaasiin. Madeiran itäpäässä olevan niemen poluilla olisin viettänyt vaikka koko päivän. Huimia maisemia, muotoja ja yksityiskohtia! Sommitteluhammasta alkoi kovasti kolottaa ;) 

Yksinäinen kappeli meren rannalla veti puoleensa kuin magneetti.

Monta, monta vaelluspolkua on edelleen näkemättä ja kokematta Madeiralla.