Syyssatoa

Kun tarkemmin katsoo syksyiseen metsään, voi löytää vaikka mitä aarteita. Valossa, mutta myös varjossa. Täytyy myöntää, että valo inspiroi minua enemmän. Siihen viittaa myös blogini nimi. Sumu ja usva saavat myös runosuonen sykkimään ja kuvaushampaan kolottamaan.

Niskala arboretum

Onni potkaisi, kun pääsin asiantuntijoiden matkaan puistokävelylle Niskala arboretumiin syyskuun loppupuolella. Niin paljon enemmän saa irti, kun todelliset asiantuntijat kertovat aiheesta. Niskala arboretum on helsinkiläisten ja muidenkin kävijöiden ilona Haltialan tilan kupeessa Vantaajoen äärellä. Lue lisää http://www.vihreatsylit.fi/?p=6547

Niskalassa pääsee maapallon ympäri, sillä sieltä löytyy Suomi, Eurooppa, Itä-Aasia, Lähi-itä, Kauko-Itä ja Pohjois-Amerikka. 

”Oma” pieni takametsä on usein inspiraation lähde. Vain ovesta ulos ja olen hetkessä aarreaitassa.

Syksyisessä metsässä aarteita ei tarvitse etsiä, ne tulevat vastaan!

Kallioimarre koristaa sammaleisen kiven kylkeä. Yksi lempikasveistani <3

 Oletko koskaan saanut katsoa kärpästä tosi tarkkaan?

Aamukaste paljastaa hämähäkkien hienot luomukset.

Kun oikein tarkkaan katsoo, löytää minimaailman :)

Uotila

Kun syksy hehkui parhaissa väreissään, oli pakko mennä tarkistamaan miltä maisema näytti Uotilassa. Ja näyttihän se! Kerrassaan mahtavalta!

Värit olivat suorastaan ylitsepursuavia!

Uotilan kulttuurimaisemassa asustelee runsaslukuinen naakkakansa. Naakassa on sitä jotain! Ehkäpä eniten mua kiehtoo sen mukava naksutteleva ääntely, joka erottaa sen muista linnuista. Älykäs varislintu.

Varislinnuista ehkä kaunein on harakka. Tätä herkkää lintua on vaikea saada kuvaan. Se havaitsee ikkunankin takaa liikkeen ja ottaa siivet alleen ennen kuin kuvaaja ehtii tarttua kameraan. Tällä kertaa harakat olivat suosiollisia. Taisivat olla tämän vuoden poikasia, vielä varomattomia. Mitähän ne kuiskuttelivat keskenään?

Vaikka olen useasti käynyt Uotilassa, tällä kertaa löysin uuden tien ja sen varrelta iloa ja toivoa pursuvan näkymän <3