Onnenpekka

Kesä antoi odottaa itseään tänä vuonna. Se hiipi pienen pienin askelin, hypähti satunnaisesti loikan ja otti heti perään pari askelta taaksepäin. Juhannuksena pelättiin pahinta eli perinteistä vappusäätä: räntää ja kovaa tuulta. Ilmatieteilijätkään eivät halunneet aiheuttaa kansalle pettymystä, joten lupaukset olivat synkänpuoleisia. Niinpä yllätys oli positiivinen, kun lämpötila kipusi yli viidentoista ja aurinkokin pilkisti pilvenraosta :)

Juhannuspäivän koiralenkin päätteeksi syttyi lamppu: kuvaamaan! Kello oli jo yli kahdeksan, mutta päivähän oli pitkä, joten ei muuta kuin ideaa toteuttamaan :) Paikaksi sovittiin Sääksjärven ranta, jossa auringon viime säteet kultaavat kauniisti puolukkavarvikon ja mäntymetsän.

Vaan yhdeksän aikaan valo ei enää ylettänytkään varvikkoon saakka. Seurasin auringon raitaa rantaan ja mitä siellä näinkään! Peilityyni järvi, tummanpuhuvat pilvet, pastellisävyiset värit! Hengähdin onnesta; maisema oli kerrassaan täydellinen! Mikä onnenpekka olenkaan, kun saan nähdä ja kokea tämän kaiken omassa kotimaassani :) On aikaa, vapaus kulkea jokamiehenoikeudella ja kamerakin, jolla ikuistaa tämä kaikki. Kaiken kukkuraksi hyvä ystävä matkassa :)

Ja mitä muotoja! Veteen pudonnut oksa, järven pinnasta heijastuva pilvi... Rauha huokui maisemasta. Lokit liitelivät järven yllä.

Pikkuruista luotoa kuvatessa silmiin sattui veden ylle kaartuva puu, jonka peilikuva heijastui hienosti järven pinnasta.

Mihin tahansa katseen käänsi, aina sattui silmiin hienoja ikuistettavia muotoja!

Ja valoja. Ja värejä. Usvakin alkoi nousta. Mitä vielä voisi toivoa!?

Olo oli kuin lottovoittajalla. Tai vielä parempi!

Lopulta valo kävi niin vähiin, että oli pakko lähteä tästä paratiisista.

Mutta mitä sattuikaan silmiin kotimatkalla?! Sumut pakottivat pysähtymään! 

Lepsämällä kaivoin jalustan esille rohkeasti hullun mainetta uhmaten ja kuvasin kaikessa rauhassa joenrantaa keskellä yötä. Autot hiljensivät ohi ajaessaan. Kuinkahan moni ajatteli soittaa 112:een? ;)

Kello oli tasan 0:00, kun tulin kotiin. Sanoisinko kliseisesti, että väsyneenä, mutta onnellisena! Onnenpekka!