Auringolta oli ihan pakko suojautua. Muuten olisi paahtunut.
Tänä keväänä mentiin kimppakyydillä Shetlanninlammaskoirat ry:n vuosikokoukseen. Matkalla turistiin mukavia Etelä-Suomen Shelttien puheenjohtajan Sirpan kanssa. Siinä tuli puheeksi tämänvuotinen shelttileiri Inkoossa. Ennen kuin tajusinkaan, olin jo luvannut järjestää luontopolun leirille. No, mikäs siinä, onhan se hauskaa puuhaa ja tulee jo vähän niin kuin selkärangasta ;)
Ja tottakai leirille mukaan, etenkin kun seura oli taas taattua. Sadun kanssa ilmoittauduttiin ekojen joukossa. Paikkana tänä vuonna oli Västankvarn, koiraleireihin profiloitunut paikka http://www.vastankvarn.fi/fi/hundlager.asp Voi mikä paikka!! Nyt täytyy ihan varoittaa koiraihmisiä, ettei tule kova pettymys: tässä blogikirjoituksessa keskitytään Västankvarniin. Kuvia koirista ei oikeastaan ole. Satu otti taas valtavan määrän Pro-tason koirakuvia :) Jokainen keskittyy siihen, mikä on ominta! Sadun kuvat löytyy täältä: https://plus.google.com/photos/108455581494667935564/albums/6018563960373943313
Historia toistaa selvästi itseään. Samanlaiset kelit kuin vuonna 85 eiku 2007 ;) Ja toukokuu on mun lempikuu. Vai olisiko kesäkuu? Vai molemmat?
Leirin keskeinen paikka oli Förvaltarvillan. Sen pihalla tapahtui paljon ja upeassa salissa tai terassilla syötiin. Ja tapahtumia säesti väsymättä satakieli! Sen ääni kantoi kauas ja teki hienon tunnelman :)
Pihapiirissä oli vaja, jonka varjossa istuskeltiin koirafrisbeenäytöstä katsomassa, koiratanssi- ja tokoharkoissa ja ihan muuten vaan.
Pääskyset lentelivät ympäriinsä ja istahtivat aina välillä lepäämään. Niiden kodit olivat vajassa.
Yleisö seurasi koirafrisbee-harkkoja herkeämättä!
Luontopolku oli voikukkakedon takana lehdossa, jossa kasvoi tammia, lehmuksia ja vaahteroita. Kuukautta aiemmin siellä kukkivat sini- ja valkovuokot, nyt olivat vuorossa kielot.
Ohjelmassa oli tietty myös agilityä ja hakua. Ja shelttipiireistähän löytyivät leirin huippuohjaajat :) Mahtava rotu, kun sen kanssa voi harrastaa melkeinpä mitä vaan, ehkä pelastusta ja joitain palveluskoiralajeja lukuunottamatta.
Tilli nautti täydestä sydämestään
koiratanssiharkoista. Kotiin viemiseksi saatiin Nadjalta paljon vinkkejä miten
hioa temppuja. Ehkä me joskus tehdään se koreografiakin :)
Västankvarnin
kartanon pihapiirissä pystyi aistimaan historian siipien havinaa. Hienona
lisänä alkukesän rehevyys, hienot värit ja linnut! Mustarastas, punarinta,
peippo, käki, naakka... Vaikka mitä!
Hiki tuli kaikkina päivinä! Onneksi sain Eralta vinkin hiekkapohjaisesta järvestä. Sinnehän me ajeltiin kahtena iltana koirien kanssa uimaan. Ekan reissun kilometrimäärä taisi olla kolminkertainen toiseen kertaan verrattuna :) No, onpahan mitä muistella! Kyllä oli nälkä päivän päätteeksi. Onneksi Etelä-Suomen Sheltit ry. oli varannut grillille valtavan määrän herkkuja.
Kaiken kruunasi vielä tosi kaunis auringolasku. Ei olisi malttanut mennä nukkumaan!
"Tuuli puhuu enää kuiskaten
Sillä aurinko on jo mennyt nukkumaan
Pilvivuoteelleen sekaan untuvien
Kultaisen taivaanrannan taa "
Pelle Miljoona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti