Eipä voinut lauantaitakaan moittia tässä suhteessa. Aamu valkeni tuulettomana. Sumun takaa erottui aurinko. Kirjava ruska oli parhaimmillaan.
Tarkoituksena oli käydä Salmen ulkoilualueella kuvailemassa. Mutta eihän me taaskaan päästy ensimmäistä pysäkkiä pidemmälle! Pakkohan siihen oli pysähtyä, kun keltaiset haavat ja koivut loistivat sumun keskeltä.
Sumuiset maisemat houkuttelivat sivuteillekin. Matka Salmeen vain piteni :)
Vielä on tilaa hengittää.
Takkulantie kiemurtelee kauniisti maiseman läpi.
Sänkipellot tuovat maisemaan ryhtiä.
Perinnemaisemaa löytyy myös näiltä kulmilta.
Kolmen kuvaustunnin jälkeen olimme kiertäneet vain muutaman kilometrin. Ei merta edemmäksi kalaan :) Salmeen päästään toisen kerran.
Kotipihalle tullessani huomasin naapurin pihalla kivien ja haavanlehtien muodostaman luomuksen. Sehän oli ikuistettava!
Juuri
lauantaina värit olivat parhaimmillaan. Sunnuntaina tuuli yltyi. Moni puu ja
pensas olikin jo valmistautunut luovuttamaan väriloistonsa luonnon
kiertokulkuun. Lehtivihreä oli jo hyvässä tallessa. Oli yhdestoista hetki käydä
kuvaamassa tämän syksyn väriloistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti