Heijastuksia

Syksy. Yllättäen valokuvaus on muuttanut suhdettani syksyyn. Aiemmin syksy oli mielestäni surullista aikaa. Se symboloi minulle surkastumista, loppua, kuolemaa. Kameran linssin läpi katsoessani etsin värejä, muotoja. Ja niitähän syksy tarjoaa ylenpalttisesti!

Aamu tarjosi taas valoa ja värejä. Niiden hukkaan heittäminen olisi ollut suurta tuhlausta. Siksi heitin tekstarit taas heti aamutuimaan kavereille. Kiinnostaako valokuvausreissu? Heti tuli vastaukset: Kiinnostaa! Aikatauluksi sovittiin keskipäivä.

Keskipäivä olikin kerännyt pilviä taivaalle. Mutta ei meitä pienet asiat lannistaneet. Siispä auton keula kohti Vaakkoita. Tosin heti ensimmäisellä pysäkillä oli pakko pysäyttää. Mitkä haavat ja vaahterat! Auringon pilkahduksia joutui odottelemaan. 

Joka pysäkillä oli pakollinen pysähdys :) Ei upeiden kohteiden ohi malttanut ajaa millään ohi. Eija bongasi kurkiauran ja voi sitä onnea! Kavereiden muistikorteille tallentui varmasti iso määrä huikeita kuvia. Juuri meidän yläpuolella kurkiaura hajosi, kun kurjet löysivät pyörteen ja ottivat korkeutta. Sitten johtaja kokosi taas joukkonsa ja kurjet jatkoivat matkaansa aurassa.

Kesken kaiken alkoi sataa ja kamerat oli pistettävä suojaan. Ehdin juuri sateen lähestyessä huomaamaan sen tulon ja nappaamaan kuvan. Sivusta aurinko valaisi maiseman.

Sitten olikin strategiapalaverin paikka. Koska taivas ei ollut tasaisen harmaa, päätös oli selvä. Matka saa jatkua. Näin helpolla ei luovuteta!

Vaakkoissa ei ollut tietoakaan sateesta. Väärä-Mustan pinta heijasteli syksyn värejä. 

Ihan hetkessä keli taas muuttui ja raekuuro yllätti. Kamerat ja objektiivit piiloon! Paitsi että vedenpinnasta piti vielä ottaa kuva.

Metsä tarjosi vaikka mitä muotoja ja värejä. Vaakkoin maasto on vaihtelevaa. Korkeita kallioita ja lampia, soita, eri tyyppisiä metsiä. Nautinnollinen paikka!

Nautinnollista syksyä :)