Syreenien katveessa

Hiidenmaalla sunnuntain retki käynnistyi reippaasti Kõpun majakalta. Massiivisin majakka, mitä olen (kuvissakaan) nähnyt! On siinä 1500-luvulla ollut rakentajilla urakkaa! Uskaliaimmat lähtivät kiipeämään ylös. Sinänsä matka ylös ei ollut kovin pitkä, mutta portaiden kapeus ja ennen kaikkea jokaisen portaan suuri nousu (korkeus) teki kiipeämisestä haasteellista. Ja nimenomaan meikäläiselle pikkuiselle naiselle. Vasen  reisi kipeytyi?! Ilmankos, kun piti aina vasemmalla jalalla nousta ylöspäin.

Majakka oli niemen keskellä. Meri siinsi aika kaukana. Maannousua tapahtuu Hiidenmaallakin!

Autoletka jatkoi matkaansa eteläkärkeen Sõrun satamaan, josta olisi päässyt lautalla Saarenmaalle. Törmäsimme museon edustalla ystävälliseen virolaismieheen, jolla oli 40-luvulta peräisin oleva EMW-merkkinen moottoripyörä. Hauska peli, joka oli ihan ajokelpoinen!

Kassarin saari Hiidenmaan itäpuolella teki merellisen vaikutelman. Lounaspaikka oli tosi tyylikäs ja ruoka herkullista. Miten virolaisilla onkin niin hyvä esteettinen silmä?! Rhodesian koira vahti rauhallisesti pihaa.

Kassarin saaresta etelään päin pistää kapea kivinen Sääretirpin niemi. Lueskelin jostain, että jokaisen niemellä käyvän on vietävä kivi ja jatkettava niemeä, jotta siitä saataisiin tie Saarenmaalle. Sääretirpin niemelle piti kävellä. Kuusi sissiä kävi hoitamassa homman. Pääjoukko päätti jatkaa matkaa eteenpäin. 

Lupasin muutamalle viedä kiven heidän puolestaan. No minähän pidin sanani! 

Haahka hautoi muniaan keskellä niemeä <3

Autoille palatessa meidät yllätti uljas näky! Komeita hevosia laukkasi pitkin rantaniittyä. Ne päätyivät portille meidän ihailtaviksi :)

Vaemlassa vanha villatehdas oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ja mikä parasta, se oli vielä toiminnassa! Pihalla syreenien ja hevoskastanjoiden katveessa oli mukava nauttia kahvit.

Saaren pohjoiskärki oli vielä näkemättä. Kahden auton miniletka kurvasi sinne. Virolaismiehen kertoman mukaan sieltä olisi löytynyt Hiidenmaan sotamuseon lisäksi myös runsaasti linnoituksia. Ne jäivät näkemättä, mutta Tahkunan komea ja Viron rantojen korkein majakka ikuistettiin muistikortille. Sen vieressä on muistomerkki Estonian haaksirikossa hukkuneiden muistoksi.

Maanantai oli paluupäivä. Vesisade ja vanha avoauto eivät ole paras yhdistelmä etenkään, jos tuulilasinpyyhkijät ovat pelkästään koristeita ;) Noh, ehjänä ja suhteellisen kuivana päästiin Tallinnaan asti.

Yhteishenki reissulla oli mukava: yhden MGB:n laturi sanoi sopimuksensa irti, mutta sen ei annettu haitata. Joka pysähdyksen jälkeen MGB työnnettiin käyntiin ja Suomessa auto vietiin suoraan vantaalaisen klassikkoautoja huoltavan firman pajalle.

Kiitos reissuporukalle! Mieleenpainuva ja hauska reissu oli! Erityiskiitos Helenalle järjestelyjen hienosta hoidosta :)