Lisää valoa

Jatkoa tarinalle Valohoitoa

Oli kiva päästä myös maastoon kävelemään. Puerto de la Cruzista vei polku rantaa pitkin Playa El Bollulloon, luonnon rantapoukamaan. Alkuun polku oli asvaltoitu kapea tie. Se kapeni kapenemistaan, kiipesi ylös alas, kunnes muuttui aivan kapeaksi juurakoiden peittämäksi pikku poluksi, joka jatkui ja jatkui. Iines kävi kurkkaamassa, häämöttäisikö polun pää, mutta ei. Arvoitukseksi jäi minne polku lopulta vei.

Aku meinasi pukea housut jalkaansa ja pulahtaa mereen, mutta rannassa liehui punainen lippu. Vesi oli houkuttelevan kirkasta!

Saharasta saakka lentänyt hiekka näytti vuoria vasten ihan usvalta. Hiekka vaikutti myös lämpötilaan. Se pysytteli yli 25 asteessa. Vähempikin olisi riittänyt.

Ankat olivat vastaanottavaisia vaikutteille. Aamupalalla naapuripöydän ankkatäti suositteli La Orotavan pikkukaupunkia ja erityisesti sen vanhaa kaupunkia. Kuulosti tosi kivalta kohteelta! Ja vielä kun sinne pääsi taksilla 7 eurolla, eipä muuta kuin menoksi! La Orotavan vanha ja kaupunki kaksi valtavan upeaa puistoa – Jardin Victoria ja kasvitieteellinen puutarha - olivat ehdottomasti käymisen arvoiset. Kun kukaan ei hoputellut, Iineskin ehti omassa rauhassaan kuvailla.

  

Kanarian saarilla ennen vanhaan puiset parvekkeet olivat vaurauden merkki. Mitä hienommat puiset parvekkeet, sitä äveriäämpi talo. 

Yhtäkkiä Jardin Victorian viereisestä rakennuksesta kuului kamala pikkuankkojen kääkätys. Sen on pakko olla koulu, päättelivät Aku ja Iines. Hmmmm… rakennus näytti jopa liian hienolta ollakseen koulu. Sitten pikkuankkoja alkoi valua ulos. Niitä riitti ja riitti. Lopulta Aku ja Iines tulivat siihen tulokseen, että kyseessä oli luokkaretkikohde. Siihen oli pakko tutustua! Eikä ollut lainkaan huono valinta! 

Rakennuksen nimi on Liceo de Taoro. Iines penkoi nettisivustoja, ja löytyihän niitä, mutta kaikki espanjaksi. Voihan kökkö! Kaikesta päätellen rakennuksessa toimii yhdistys, joka tukee kulttuuria, taidetta, kansanperinnettä ja urheilua. Rakennuksella on yli 150-vuotinen historia.

Sisäpihalla oli hauska amme. Yhdessä oven ja valojuovien kanssa siitä tuli hieno sommitelma! 

Teiden huipulle ei tällä reissulla ollut asiaa. Kaikki vuorot sinne oli varattu tammikuun puoliväliin saakka. Ensi kerralla sitten!