Valopilkkuja

Lumi on häipynyt maisemasta, mutta väri ei ole vielä palannut. Kuitenkin pienen pieniä valopilkkuja on näkyvissä. Niitä kävin metsästämässä Myllykoskella. Tästä se alkaa! Paras aika vuodesta :)

Edellisvuotiset takiaisten kukinnotkin näyttävät ihan hauskoilta sinistä taivasta vasten. Kohta ne luovuttavat voimansa uudelle kasvulle.

Sinivuokot täplittivät ihanalla vahvalla sinivoittoisella värillään ruskeaa kauhtunutta maata.

Myös edellisvuotiset lehdet voivat olla suorastaan herkullisen värisiä.

Kun tarkemmin katsoo lepän kukintoa, huomaa, miten monimuotoinen ja runsas on luonnon muotokieli.

Punamaljakkaat saavat hyvälle tuulelle :)

Pajunkissoja oli maiseman täydeltä. Kohta ne kukkivat ja houkuttelevat perhosia. Sitruunaperhosen ja suruvaipan näinkin jo vilaukselta.

Leskenlehti, pieni suloinen kevääntuoja <3

Vielä paljaat puut, taivaan sini ja pilvet heijastuivat kaislojen elävöittämästä joen pinnasta.

Talvileikkejä

Muistikortti otti ja sanoi irti sopimuksensa. Tuska oli suuri, kun luulin vian olevan kamerassa tai ohjelmassa, jolla siirretään kuvia tietokoneelle. Sitten iski helpotus, kun asian laita selvisi. Murheista pienin!

Ei muuta kuin muistikauppaan muutaman vertailun ja kameran omien mahdollisuuksien laskemisen jälkeen.  Juuri ennen aurinkoisia kuvauskelejä uusi leluni rantautui. Sitä oli tietty heti kokeiltava!

Ja mikä tuuri: viikonloppu ja upea aurinkoinen keli! Paljon valoa ja värejä :)  Kamera kuntoon ja koirat pihalle. Vielä kun saisin sen assarin mukaan, olisi tosi upea juttu, kun pojat ei leiki keskenään. Vaan ei. No sitten vaan leluja heittelemään vasemmalla kädellä ja kamera valmiina oikeassa kädessä.

Tilli on meidän perheen Kingi. Vaikka se tietää asemansa vahvaksi, sen pitää aina muistuttaa Kanelia asemastaan. Se on tehnyt sen jo niin monta kertaa, että asia on Kanelille piirtynyt verkkokalvolle ja takaraivoon. Siksi Kaneli ei uskalla haastaa Tilliä leikkiin. Ei yhteisiä leikkejä :( Molemmille oma lelu. 

Tilli the King

Kaneli, meidän veteraanivauva ;) Kaneli on päättänyt olla uskollinen toiveelle "Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty" Paitsi että Kaneli on the Lintukoira. Ja Kuuhullu. Jos kuuta ei ole, kelpaa haukuttavaksi myös tähdet ja katulamput :D

 

Muistikortti pysyi hyvin tahdissa mukana! Ostos oli onnistunut :)

Tähtipölyä

Millainen on täydellinen talvipäivä? Helppoa luetella: kaunis puhdas lumikerros peittää maisemaa, aurinko paistaa, tuuletonta, pikkupakkanen ja vapaapäivä! Sellainen sattui kohdalle viime lauantaina :) Mikä onni ja autuus! Ja kun kaiken päälle olin tehnyt kotihommat jo edellisenä iltana, mikäs oli sen mahtavampaa, kuin huomata, että voi lähteä kuvaamaan!

Ovesta ulos, pihan läpi metsään. Siinä ne kuvauspaikat on odottamassa. Kelpaa asua maalla :)

Yöllä keijukaiset olivat ripotelleet tähtipölyä metsään. Aurinko paljasti pikkutähdet säteillään.

Kataja oli saanut upeimmat koristeet oksilleen. Tähdet kimmelsivät kauniinvihreillä havuilla.

Auringon säteet saavat aikaan ihmeitä. Sen lämpö sulattaa kyyneleiksi kovimmatkin lumipaakut.

Tähtipölyssä näkyivät pitkät varjot vaaleansinisinä muotoina. Mikä harmonia!

Kotipihallakin keijukaiset olivat levittäneet maahan tähtipeitot ja tyynyt. Lyhtyjen varjot täydensivät keijukaisten makuuhuoneet.

Shakkilautakin oli koristeltu tähtipölyllä.

Pari tuntia vierähti ihan hetkessä pienessä takametsässä. Siellä viihtyvät myös linnut ja nisäkkäät. Ajatuksiin hiipi pelko, että menetämme myös pikkumetsämme, kun lähiseudun metsät ovat melkein kaikki kadonneet. Harras pyyntöni maanomistajalle: annathan meidän kaikkien nauttia suloisesta metsästä, jätäthän sen meille kaikille iloksi?

Hitaita raukeita hetkiä

Kesä 2015 oli erilainen kesä. Se vaati veronsa. Loppukesästä alkoi kuitenkin valoa näkyä tunnelin päässä. Retket lähiseudulle olivat valonpilkahduksia.

Seurasaari

Hitaasti edeten voi nähdä enemmän. Yksityiskohtia. Välkettä. Kun ei ole kiire minnekään.

Hvitträsk

Jugend – lempiarkkitehtuuriani. Arkkitehtikolmikon Gesellius, Lindgren ja Saarinen koti ei kuitenkaan ollut puhdasta jugendia vaan tyyli kulkee nimellä kansallisromantiikka. Hvitträsk on joka tapauksessa upea kohde. Yksityiskohtia voisi katsella vaikka kuinka kauan. Hitaasti, nauttien.

Hanko

Keväällä suunniteltiin ystävien kanssa retkien täyteistä kesää. Toisin kuitenkin kävi. Loppukesästä toteutui retki Hankoon, kesäkaupunkiin. Monta kaunista yksityiskohtaa bongattiin myös siellä.

Kohti uutta kesää ja valoa! :)