16.12.2018

Salainen puutarha

Poden samaa tautia joka vuosi marraskuussa. Pimeän kammoa. Haluan valoon. Haluan nähdä värejä. Ja kirkkautta.

Kun reunaehdot ovat tiukat, vaihtoehtoja on vähän. Eurooppaan. Jonnekin, missä on valoa, värejä ja kirkkautta. Kohtuullinen lämpökin on ihan plussaa. Ja totta kai uutta katsottavaa ja koettavaa. Tänä vuonna paikaksi valikoitui triathlonistien mekka Mallorca.

Mallorca antoi enemmän kuin osasin odottaa. Vuoret yllättivät. Oli mahdollista kokea aktiiviloma todella kauniissa ympäristössä. Ja koska paikan tarjoamista mahdollisuuksista oli tarkoitus nauttia, piti tietysti vuokrata pyörä ja käydä patikoimassa.

Ensimmäinen päivä otettiin ihan iisisti Alcudiassa seikkailemalla. Kiva pyöriä paikoissa, joilla on historia ja paikallista asutusta.




Toisena päivänä vuokrattiin pyörät ja suunnittelin kunnianhimoisen reitin, jota retkikaveri kommentoi silmien pyörittelyllä. Eihän tämä ole lainkaan pitkä matka, puolustauduin. Hmmm… olisi pitänyt katsoa topologista karttaa. Yliarvioin oman kunnon roimasti! Tai siis tiesinhän minä, että aerobinen kunto on huono, mutta että ylämäen jyrkkyys vaikuttaa jaksamiseen niin paljon… No mutta kyllä se pyörä taluttamallakin etenee ;)


Jylhiä maisemia silmänkantamattomiin :)



  
Matkan varrella portti oli auki myös salaiseen puutarhaan…


Mallorcan rantoja täplittää kattava majakkakanta. Suuntasimme auton nokan kohti Cap de Formentorin majakkaa. Auto vei serpentiiniteitä ylös alas mäntymetsiköistä jylhille kivikkoisille rinteille ja upeille rannoille.  Perillä meitä odotti komea majakka. Ehdottomasti kiertämisen arvoinen reitti!



Pollencan kapeat kujat yllättivät autoilijan. "Pääkatuja" ajellessa auton anturit huusivat molemmin puolin. Tuurilla löytyi parkkipaikka keskeltä historiallista kaupunkia. Kapuamisen arvoiset portaat veivät korkealle näköalapaikalle. 





Patikkaretki vei lähivuorelle. Tuli ihan voittajan fiilis sielläkin! Vehreä reitti (vaikkakin suomalaisen mittapuun mukaan karu) vei perille. 



Bongattiin myös kalliokiipeilijöitä! 



Perillä palkinnoksi saatiin komeat maisemat ja evästauko. Aivan oikeassa laidassa kuvan keskellä meren rannalla oli meidän lähtöpiste.


Lintujakin sain bongattua ihan mukavasti! Täytyy tunnustaa, että ne olivat kesyn sorttisia.





Saaren pohjoispää oli melko hiljainen jo marraskuussa. Sehän sopii minulle loistavasti, mutta monet kaupat ja ravintolatkin olivat sulkeneet ovensa. Kaipasimme lisää vaihtoehtoja ruokapaikkoihin. 

Vasta Sollerista ja Port d’Sollerista löytyi kuhinaa. Ehkä joku toinen kerta mennäänkin sinne?


Ensimmäisiä syksyn merkkejä? 





Helpompi patikkareissu tehtiin pitkin 11 km pitkää biitsiä. Päivä oli täynnä kimallusta, kirkkautta ja värejä <3