5.2.2017

Värikylläisyyttä ja monimuotoisuutta

Madeiran reissun 3. osa on myöhässä pätevästä syystä, jonka jotkut tietävätkin. Vuoden lyhytpäiväisin neljännes on ohitettu pohjoisella pallonpuoliskolla ja matka kohti valoa jatkuu, jihuu! Päivän pituus Etelä-Suomen leveysasteilla on 5.2. kuitenkin vasta reilu 8 tuntia, joten pidennettävää on vielä 10 tuntia. Ajatelkaa, mikä rikkaus!

Värien määrä Suomen luonnossa on helmikuun alussa vähäinen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä enemmän valoa, sen enemmän värejä. Ilmankos Madeiralla oli värejä vaikka muille jakaa! Siksi kävinkin nipistämässä oman palaseni :)  


Koska Madeiralla riittää valoa vuoden ympäri, kasvitkin kukoistavat. Huikeita värejä ja muotoja! 




Illan ja aamun valo kulkee ilmakehän läpi vinommin ja värjäytyy siksi (kiinnostuneet kaivakoon lisätietoa vaikka netistä :) lämpimin sävyin. Aamunkoit ja illanruskot, maailman kuvatuimmat kohteet? Näitä kliseisiä kohteita minäkin tallensin kamerani muistiin. Mutta minkäs teet, kun ovat niin kauniita ;)




Vanhan kaupungin kupeessa veden äärellä on Funchalia vartioimassa Forte de Sao Tiago, jonka kirkkaat värit häikäisevät.




Pari päivää kiertelimme autolla pääasiassa saaren itä- ja pohjoispuolella.

Kotkakallio näyttää ihan vanhalta tulivuoren kraaterilta.


Nunnien laaksossakin piipahdimme. Kuuluisa vuorten ympäröimä kohde.


Vaan minua kiehtoivat enemmän jylhät muodot, karut kalliomuodostelmat ja vahvat aallot iskeytyessään kivipaasiin. Madeiran itäpäässä olevan niemen poluilla olisin viettänyt vaikka koko päivän. Huimia maisemia, muotoja ja yksityiskohtia! Sommitteluhammasta alkoi kovasti kolottaa ;) 





Yksinäinen kappeli meren rannalla veti puoleensa kuin magneetti.


Monta, monta vaelluspolkua on edelleen näkemättä ja kokematta Madeiralla. 

29.12.2016

Sisiliskojen saari

Jos Madeiralla hetkeksi pysähtyy katselemaan kiviä, puunrunkoja tai seinustoja, näkee kymmenittäin vilisteleviä sisiliskoja. Veijareilla riittää vauhtia. Mutta kuvaaminen ei ole helppoa! Tietty toisen samanhenkisen kuvaajan kanssa voisi viettää pidemmän hetken odotellen sopivaa tilannetta, mutta muita asiaan vihkiytymättömiä ei kannata rasittaa moisella :)




Kun kerta loma oli tuplapitkä, suunnitelmissa oli pistää lenkkarit jalkaan ja kiertää polkuja oikein olan takaa. Vaan kuinkas kävikään? Eikös flunssa päättänyt puuttua peliin. No, ei siitä sitten otettu turhia paineita vaan otettiin rauhallisemmin ja ihmeteltiin Funchalia sitten pitkän kaavan kautta.

Kaupungin rantapuisto Parque Santa Catarina on monen keidas. 


Marraskuuta täplittää ihanan aurinkoisella olemuksellaan tulppaanipuu.

Kunnianhimoiset jouluvalmistelut olivat jo pitkällä marraskuun lopulla ja kiihtyivät joulukuun alussa. Jouluna ja uutena vuotena valot ovat varmasti mahtava näky. 


Sataman lähistöltä bongasin kartasta Quinta Magnolia -puiston. Kamera kainaloon ja menoksi! Vaan puiston kunto olikin samaa luokkaa kuin entisellä atleetilla ja nykyisellä kotletilla. Yhtä rapistunut. Mutta sisiliskoja piisasi! Ja kun oikein kovasti rajasi, sai muutaman ihan kelvollisen kuvan itse puistostakin.




Funchalia hallitsee kukkulan päältä komea linnoitus Fortaleza do Pico. Kartalla matka sataman kupeesta linnoitukselle näytti ihan lyhyeltä. Mutta sitä se ei todellakaan ollut. Kartassa ei ollut korkeuseroja! Funchalissa ei varmaan ole rantaa lukuun ottamatta yhtään tasaista paikkaa. Mäkeä ylös ja mäkeä alas. Kapuaminen oli vaivan arvoista! Jylhä linnoitus oli näkemisen arvoinen. Tosin sisälle ei päässyt. Siellä tehdään arkeologisia töitä. Ehkä jonain päivänä?


Noissa kivenkoloissa asui varmaan tuhatmäärin sisiliskoja. 



Kuvankaunista Monten trooppista puistoa oli käyty ihailemassa jo parikin kertaa, joten nyt keskityttiin Monten muihin nähtävyyksiin. Korkealla kukkulan laella on Monten kirkko, jonka tornista on huikeat näkymät. Maapallon pyöreyskin näkyy hiukkasen. Vai onko se pelkkää mielikuvitusta?


Montelta pääsee laskemaan mukulakiviä pitkin vanhanajan rottinkisella kelkalla. Been there done that. Ei toista kertaa! Hullun hommaa… Kissa paistatteli päivää ikkunalla kelkkamiesten hattujen lomassa.



Sateenkaaren päästä löytyy onni. Madeiralla bongasimme sen monta kertaa, milloin mistäkin. Hienojakoinen kevyt sade leijaili vuorilta aurinkoiselle rannalle ja sai aikaan tämän hienon valoilmiön :)


Lähde mukaan vielä kolmannelle retkelle Madeiran itä- ja pohjoisosiin!

8.12.2016

Muotoja, värejä, viivoja


Marraskuu, tuo kirottu kuukausi! Tänä vuonna sitä oikein odotin :) Poikkeuksellisesti lomaa oli kaksi viikkoa ja se sijoittui kokonaan marraskuuhun. Syksy oli ollut rankka muutenkin, joten odotin lomaa oikein kaksin verroin. Ja kun palkkioksi sain pääsyn valoon ja lämpöön, mikäs sen upeampaa!

Madeiralla oli paljon kokematonta vielä. Suunnitelmissa oli patikointia, saariretki ja jopa fadomusiikkia.  Ja tietysti paljon valokuvaamista! Hmmm… mitähän sitä kuvaisi, jotta ei toistaisi itseään? Onneksi inspiraatio tulee itsestään, ei sitä tarvitse kutsua eikä keksiä :)

Sommittelukurssi ja muutama sommitteluopus suuntasivat katseen uudenlaisiin kohteisiin. Graafisiin elementteihin, linjoihin, kaariin, rytmiin, valoon. Yllättäen kaikissa kuvissa luonto ei ollut enää pääosassa, mutta joka tapauksessa sillä oli rooli. Ihmisetkin pääsivät silloin tällöin kuvaan, tosin sommittelun elementteinä.


 
Funchalin ranta on rakennettu vesivyöryjen jälkeen uudelleen. Ehkä askeettisesti, mutta silti onnistuneesti. Ja kun taustalla on meri ja valo, ei muuta tarvitakaan!



Vanhan kaupungin ovet ovat legendaarisia! Edelliskerrasta tuunattujen ovien määrä oli mielestäni lisääntynyt. Mageita!



Tämä on minun suosikkini. Työn määrä on ollut varmasti suuri.



Toisaalta ne alkuperäiset, käsittelemättömät. Niissä on myös jotain kiehtovaa. Yhteen sointuvat harmoniset värit? 


Menneen ajan romantiikkaa?


Valot, värit ja muodot!  Niitä en voinut sivuuttaa myöskään.





 Hyvää yötä Funchal <3



12.11.2016

Syyssatoa

Kun tarkemmin katsoo syksyiseen metsään, voi löytää vaikka mitä aarteita. Valossa, mutta myös varjossa. Täytyy myöntää, että valo inspiroi minua enemmän. Siihen viittaa myös blogini nimi. Sumu ja usva saavat myös runosuonen sykkimään ja kuvaushampaan kolottamaan.

Niskala arboretum

Onni potkaisi, kun pääsin asiantuntijoiden matkaan puistokävelylle Niskala arboretumiin syyskuun loppupuolella. Niin paljon enemmän saa irti, kun todelliset asiantuntijat kertovat aiheesta. Niskala arboretum on helsinkiläisten ja muidenkin kävijöiden ilona Haltialan tilan kupeessa Vantaajoen äärellä. Lue lisää http://www.vihreatsylit.fi/?p=6547

Niskalassa pääsee maapallon ympäri, sillä sieltä löytyy Suomi, Eurooppa, Itä-Aasia, Lähi-itä, Kauko-Itä ja Pohjois-Amerikka. 






”Oma” pieni takametsä on usein inspiraation lähde. Vain ovesta ulos ja olen hetkessä aarreaitassa.


Syksyisessä metsässä aarteita ei tarvitse etsiä, ne tulevat vastaan!

Kallioimarre koristaa sammaleisen kiven kylkeä. Yksi lempikasveistani <3


 Oletko koskaan saanut katsoa kärpästä tosi tarkkaan?



Aamukaste paljastaa hämähäkkien hienot luomukset.


Kun oikein tarkkaan katsoo, löytää minimaailman :)


Uotila

Kun syksy hehkui parhaissa väreissään, oli pakko mennä tarkistamaan miltä maisema näytti Uotilassa. Ja näyttihän se! Kerrassaan mahtavalta!


Värit olivat suorastaan ylitsepursuavia!




Uotilan kulttuurimaisemassa asustelee runsaslukuinen naakkakansa. Naakassa on sitä jotain! Ehkäpä eniten mua kiehtoo sen mukava naksutteleva ääntely, joka erottaa sen muista linnuista. Älykäs varislintu.



Varislinnuista ehkä kaunein on harakka. Tätä herkkää lintua on vaikea saada kuvaan. Se havaitsee ikkunankin takaa liikkeen ja ottaa siivet alleen ennen kuin kuvaaja ehtii tarttua kameraan. Tällä kertaa harakat olivat suosiollisia. Taisivat olla tämän vuoden poikasia, vielä varomattomia. Mitähän ne kuiskuttelivat keskenään?


Vaikka olen useasti käynyt Uotilassa, tällä kertaa löysin uuden tien ja sen varrelta iloa ja toivoa pursuvan näkymän <3