Eksyminen kannattaa

Hartaasti odotettu kevät antoi odottaa puhkeamistaan. Se hiipi pehmein askelin ja puikahti välillä piiloon kylmää pohjoistuulta ja lumihiutaleita. Kukat kurkkivat arasti maan raosta, mutta eivät uskaltautuneet täyteen pituuteensa.

Kun aurinko sitten pääsi lämmittämään kylmän maan ja tuulikin oli sille suosiollinen, kukat nousivat piiloistaan onnellisina ja täynnä tarmoa. Lyhyenä huumaavana hetkenä kaikki huhtikuun kukat avasivat terälehtensä ja kurkottivat kohti aurinkoa.

Carpe diem! Tartu hetkeen! Hetkeä ei saanut menettää. Siksi heitin taas kameran kaulaan ja suuntasin kohti entistä kotipaikkaani. Muistin, että siellä oli pieni lehto, jossa näin valtavasti sinivuokkoja. Ehkäpä myös valkovuokkoja?! Siellä asuessani en ollut kehdannut mennä pikkumetsään, kuvittelin sen olevan jonkun yksityisaluetta. Nyt sitten poikkesin sinne rohkeasti. Voi sitä vuokkojen määrää!

Etsin katseellani paikkaa, johon lankeaisi se paras valo. Vuokot vaihtuivat yhtäkkiä pihapiirin kukkiin, kevättähtiin, sinililjoihin. Olinko jo jonkun pihalla? Peräännyin ja palasin lehtoon. Samassa huomasin pihapiirissä pariskunnan, jolta puolestaan ei ollut jäänyt huomaamatta kamerani.

Valokuvaus oli ollut heille mieleinen harrastus, niinpä juttua riitti yhteisestä aiheesta :) Ja mikä upeinta, sain kutsun tulla kuvaamaan heidän pihaansa! Voi mikä isokevättähtien ja idänsinililjojen meri! Joukossa oli myös minulle tuntemattomampia kukkia, veikkaisin, että ne ovat hyasintteja. Pariskunta meni jo valmistelemaan tulevaa juhlaansa, mutta minä sain mahtavan kehotuksen: kuvaa niin kauan, kuin haluat! <3 Kaiken kukkuraksi tytär huikkasi vielä iloisesti ovesta!

Mitäs sitä arkailemaan, jos kerta lupa oli saatu! Kuin olisin aarteen löytänyt! Ja olihan se aarre minulle :) 

Kuvailin siis rohkeasti, etsin kuvakulmia ja nautin kaikista pihan kauniista yksityiskohdista, sinivalkoisista sävyistä <3

Lopuksi poikkesin vielä lehtoon ja ikuistin muutaman sinivuokon ja valkovuokon. Pihalla kuvatessa oli aurinko ehtinyt jo niin alas, että vuokot jo sulkivat silmiään.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä... 

Taas olin saanut sydämen täyteen positiivista energiaa ja muistikortille ihania muistoja <3

Kiitos pihan omistajille ihanasta vierailusta ja hyvästä mielestä! Toivottavasti nämä kuvat ja terveiset päätyvät perille Pietarinmäkeen <3

Veden monet muodot

Tarina kotipaikkakunnan lempikohteista jatkukoon hävettävän pitkän tauon jälkeen. Puolustuksekseni voin sanoa, että talvi oli yksivärinen. Harmaa. Luokitellaankohan sitä edes väriksi?!

Vesi liittyy vahvasti mun lempikohteisiin. Onhan se upea elementti, joka inspiroi ja kiehtoo! Lisäksi vesi rauhoittaa ja palauttaa voimia. Ja myöskin haastaa, sillä se ei ole helppo kuvattava. Mutta samalla palkitseva, kun kuva onnistuukin :)

Veteen liittyviä kohteita Nurmijärvellä onkin ihan mukavasti.

Nukarinkoski

Hiljaa virtaa Vantaa... Nukarissa Vantaa saa vauhtia. Faktat Nukarinkoskesta jääköön kunkin haettavaksi, mutta omia fiiliksiä kuvien muodossa laitankin sen edestä ;)

Vihdoin toukokuussa kaikki palaset loksahti kohdilleen: viikonloppu, valoa ja värejä! Mitä sitä turhaan ihmettelemään, nokka kohti Nukaria!  

Tuomissa ensimmäiset kukat, illan valo siivilöityi lehtien läpi.

Perhokalastajien lempparikohde.

Illan valon vähyydestä oli hyötyäkin. Sain kuvattua tosi pitkällä valotusajalla.

Myllykoski

Valon pitää olla just oikea! Ei kuvista muuten mitään tule. Myllykosken reissua suunnitellessa sääennuste lupasi vain aikaiselle aamulle sopivaa keliä. No mutta, ei pidä nirsoilla! Aamu on parasta kuvausaikaa :) 

Myllykoski näytti parhaat puolensa aamun vinossa valossa. Ja ne linnut! Satakieli lauloi täyttä kurkkua ja täydensi tunnelman! Täältä voit kuunnella satakielen ja käen duettoa täydentääksesi tunnelman.

Mitä ei Myllykoskelta löydä, sitä ei tarvitsekaan ;) Maasto vaihtelee kalliosta kosteikkoihin. Portaita ylös, portaita alas, pitkospuita pitkin laavulle lepäämään.

Myllykosken ulkoilualueen pohjoispäässä on Pikkukoski. Pikkukosken ylittää sievä silta.

Ennen Pikkukoskea Vantaa vasta pohdiskelee, pitäisikö pistää juoksuksi...

 Myllykosken rannoilta löytyy rähmällään olevien luontokuvaajien lisäksi upeita  kasveja, sieniä ja eläimiä.

Parhaat kuvat varsinaisesta Myllykoskesta ovat vielä ottamatta! ;)

Kuhakoski onkin esittäytynyt jo blogikirjoituksessa Kuohuvaa!

Valkjärvestäkin oli tarkoitus kertoa. Senkin parhaat kuvat ovat vasta suunnitelmissa! Onpahan aihetta vielä blogikirjoituksiin :)