Onnenpekka

Kesä antoi odottaa itseään tänä vuonna. Se hiipi pienen pienin askelin, hypähti satunnaisesti loikan ja otti heti perään pari askelta taaksepäin. Juhannuksena pelättiin pahinta eli perinteistä vappusäätä: räntää ja kovaa tuulta. Ilmatieteilijätkään eivät halunneet aiheuttaa kansalle pettymystä, joten lupaukset olivat synkänpuoleisia. Niinpä yllätys oli positiivinen, kun lämpötila kipusi yli viidentoista ja aurinkokin pilkisti pilvenraosta :)

Juhannuspäivän koiralenkin päätteeksi syttyi lamppu: kuvaamaan! Kello oli jo yli kahdeksan, mutta päivähän oli pitkä, joten ei muuta kuin ideaa toteuttamaan :) Paikaksi sovittiin Sääksjärven ranta, jossa auringon viime säteet kultaavat kauniisti puolukkavarvikon ja mäntymetsän.

Vaan yhdeksän aikaan valo ei enää ylettänytkään varvikkoon saakka. Seurasin auringon raitaa rantaan ja mitä siellä näinkään! Peilityyni järvi, tummanpuhuvat pilvet, pastellisävyiset värit! Hengähdin onnesta; maisema oli kerrassaan täydellinen! Mikä onnenpekka olenkaan, kun saan nähdä ja kokea tämän kaiken omassa kotimaassani :) On aikaa, vapaus kulkea jokamiehenoikeudella ja kamerakin, jolla ikuistaa tämä kaikki. Kaiken kukkuraksi hyvä ystävä matkassa :)

Ja mitä muotoja! Veteen pudonnut oksa, järven pinnasta heijastuva pilvi... Rauha huokui maisemasta. Lokit liitelivät järven yllä.

Pikkuruista luotoa kuvatessa silmiin sattui veden ylle kaartuva puu, jonka peilikuva heijastui hienosti järven pinnasta.

Mihin tahansa katseen käänsi, aina sattui silmiin hienoja ikuistettavia muotoja!

Ja valoja. Ja värejä. Usvakin alkoi nousta. Mitä vielä voisi toivoa!?

Olo oli kuin lottovoittajalla. Tai vielä parempi!

Lopulta valo kävi niin vähiin, että oli pakko lähteä tästä paratiisista.

Mutta mitä sattuikaan silmiin kotimatkalla?! Sumut pakottivat pysähtymään! 

Lepsämällä kaivoin jalustan esille rohkeasti hullun mainetta uhmaten ja kuvasin kaikessa rauhassa joenrantaa keskellä yötä. Autot hiljensivät ohi ajaessaan. Kuinkahan moni ajatteli soittaa 112:een? ;)

Kello oli tasan 0:00, kun tulin kotiin. Sanoisinko kliseisesti, että väsyneenä, mutta onnellisena! Onnenpekka!

Usvaa ja kultaa

Talvi antaa odottaa itseään. Lumi ehti muuttua jääksi poluille ja teille. Valo, missä olet? Kesäkuvissa! Niitähän sitten selaamaan :)

Aamu. Paras hetki päivästä! Täynnä energiaa. Heinäkuisena aamuna maisema kietoutui usvaan pehmentäen valon. Työpäivän alkuun neljä ihanaa tuntia :) Siispä kierrokselle etsimään parhaita valoja, värejä ja kuvakulmia! 

Mistä aloittaisi? Hmmm… suolta nousevat upeimmat usvat. Siispä nokka kohti Isosuon kulmia! Varhainen koiranulkoiluttaja piti mua epäilyttävänä, joten piti ihan selventää, miksi liikuin kulmilla.

Aurinko piilotteli vielä itseään taivaanrannan takana, mutta värjäsi jo taivasta.

Usva hiipi Kuonomäentien viljapelloille Lepsämänjoelta.

Vielä eivät kaikki ladot ole lahonneet. Lato ladolta ne kuitenkin häviävät maisemasta. Jään kaipaamaan niiden ajan patinoimaa kauneutta. Ne toimivat upeina sommittelun elementteinä maalaismaisemassa.

Huhkalantien varrella ohrapelto pukeutui kultaan.

Katse kelloon. Oh ihanaa, vielä on aikaa ikuistaa kauneutta! Mitäpä, jos kiertäisi Peltolantien? Valon pehmeys suorastaan hämmensi kauneudellaan. 

Haukka kierteli etsiskelemässä aamupalaa...

ja istahti ladon katolle. Miltä tämäkin maisema olisi näyttänyt ilman hienoa latoa!? Kasvillisuus oli kasteen peitossa. Jalat polvia myöten märät. Mutta mitäpä ei tekisi valokuvauksen vuoksi?!

Hyppäsin autoon ja heti oli pakko pysähtyä! Uskomattoman uljaita hevosia laitumella! Vielä en ole Valokuvaaja isolla V:llä. Hevoset huomasivat mut ja jättivät kylmän rauhallisesti manaamaan. Taitava kuvaaja olisi osannut liikkua hiljaa häiritsemättä niitä tai olisi kärsivällisesti odottanut niiden paluuta. Niinkin arkinen tosiasia kuin työ pakotti mut kuitenkin liikkeelle.

Märin jaloin ja onnellisena aloitin työpäivän :)

Pinnalla ja pinnan alla

Pintajännitys. Sen voi oikeastaan mieltää hyvinkin monella tapaa. 

Fysiikan ilmiönä se on niintä harvoja asioita, joita muistan koulun fysiikan tunneilta. Itse asiassa todella hauska ilmiö. Wikipediaa lainatakseni sen ansiosta "veden pinta on kuin kalvo, joka kannattaa kevyitä esineitä". 

Mökillä tutkiskelin taas kerran kaikenlaista veden pinnalla kelluvaa. Kun tarkkaan katsoi, löytyi aika paljonkin kaikenlaista. 

Ulpukan lehden reunaa koristavat heijastukset.

Pintaa syvemmältä.

Auringon kultaamat.

Rannan puut ja ulpukat tekivät yhdessä taideteoksen.

Peili.

Usvaa järven pinnalla.

Pintajännityksen mestari - vesimittari.

Luokseni lipui jousenen tervehdys.

Ajatukset johtivat myös "mielen pintajännitykseen" eli siihen, mitä kaikkea löytyy pinnalta ja pinnan alta. Voihan sen ajatella niinkin, että pintajännityksen takia pinta näyttää ihan erilaiselta kuin se, mitä löytyy pinnan alta. Psykologia oli mun lempiaine koulussa. Aihe kiehtoo edelleen. Suuri tuntematon.

Aamukastetta

Katselin sääennustetta lauantaille 7.9.2013. Luvattiin usvaa aamuksi. Monena aamun olikin ollut tosi upea usva, joten tiesin, mitä oli odotettavissa. Tuollaista tilaisuutta ei voinut päästää käsistä! Ei muuta kuin kuvaajakavereille viestiä! Eija ja Kirsi olivatkin innokkaina lähdössä kuvaamaan. 

Lauantaina starttasimme klo 7 kuvausretkelle Valkjärven suuntaan. Matkan varrella silmiin sattui kauniisti kerrostunutta usvaa pellon yllä. Jarrut pohjaan! Pellon reunalla huomasimme myös miljoonia hämähäkinverkkoja, joihin aamukaste oli pisaroitunut kauniisti. 

Jonkin matkan päässä meitä odotti upea näky: hevosia laitumella juuri ja juuri erottuen usvasta. Ja aurinko alkoi hiljalleen näkyä usvan takaa.

Miten kauniisti usva kietookin maiseman syleilyynsä! Ja tuo esille maiseman elementit eri lailla kuin kirkas sää.

Auringon noustessa ylemmäksi usva alkoi pikkuhiljaa hälvetä, mutta onneksi vain pikkuhiljaa. Mekin ehdimme kameroinemme sen tahtiin. Aurinko toi usvan ja maiseman elementit entistä hienommin esille.

Valkjärveltä levittäytyvä usva loi maisemaan mielenkiintoisen lisän.

Pellonreunan kasvit aurinko toi esille usvan keskeltä.

Koko viikon oli upeita usvaisia aamuja. Ihan kotikulmillakin oli tosi kuvauksellista.

Työmatkalla oli ihan pakko pysähtyä Vantaanjoen usvaa kuvaamaan.