Uusia näkökulmia

Mökin laiturilta olen kuvannut tosi paljon. Aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. Kuvittelisi, ettei sieltä enää mitään ispiraatiota voisi saada. Niinhän sitä kuvittelisi. Onneksi!

Vietimme upean aurinkoisen syyskesän päivän mökillä. Sellaisen raukean hitaan päivän. Kamera oli valmiina odottamassa hetkeä, kun saisin sitä taas käyttää. Ruoan jälkeen muut eivät halunneet lähteä lenkille, vaan menivät laiturille aurinkoon köllöttelemään. Yksinäinen lenkki ei innostanut muakaan. Menin istumaan laiturille muiden ottaessa päikkäreitä auringossa.

Uusi 70 - 300 millin objektiivi poltteli käsissä. Sitä piti saada käyttää. Mitähän kuvaisi? Lintuja? Eipä lintuja näkynyt. Eikä mun taidoilla vielä saisi edes kunnon kuvia. Yksinäinen lehti lipui laiturin suuntaan. Vesipisara oli tipahtanut sen päälle koristeeksi. Räps.

Pääskyt kisasivat taivaalla ja pyydystivät vedenpinnasta hyönteisiä. Jalusta ja kiikku olisivat olleet tarpeen. Pääskyjen kuvaus ponttoonilaiturilta ei ollut mitenkään palkitsevaa. Muutama dokumentaarinen kuva jäi talteen.

Rantaveden ulpukanvarret erottuivat yllättävän hyvin veden läpi. Laineet saivat varret näyttämään kirjoitukselta.

Rantavettä tuijotellessani huomasin, miten hienosti aurinko siivilöityi puiden läpi. Veden kevyt liike muokkasi kuvaa. Mitä värejä ja muotoja! Pitkällä objektiivilla ei kuitenkaan saanut kaikkea kuvaan, joten kipin kapin vaihtamaan toinen objektiivi (17 - 85) kameraan. Uusia kokeiluja! Rantapuut auringon valossa.

Kaislikon värit heijastuivat kauniisti veteen.

Viimevuotiset kaislatkin nättivät pahaat puolensa heijastuessaan vedestä.

Taas olin monta kokemusta ja kuvaa rikkaampi. Päivästä jäi hyvä mieli.