Syyssatoa

Kun tarkemmin katsoo syksyiseen metsään, voi löytää vaikka mitä aarteita. Valossa, mutta myös varjossa. Täytyy myöntää, että valo inspiroi minua enemmän. Siihen viittaa myös blogini nimi. Sumu ja usva saavat myös runosuonen sykkimään ja kuvaushampaan kolottamaan.

Niskala arboretum

Onni potkaisi, kun pääsin asiantuntijoiden matkaan puistokävelylle Niskala arboretumiin syyskuun loppupuolella. Niin paljon enemmän saa irti, kun todelliset asiantuntijat kertovat aiheesta. Niskala arboretum on helsinkiläisten ja muidenkin kävijöiden ilona Haltialan tilan kupeessa Vantaajoen äärellä. Lue lisää http://www.vihreatsylit.fi/?p=6547

Niskalassa pääsee maapallon ympäri, sillä sieltä löytyy Suomi, Eurooppa, Itä-Aasia, Lähi-itä, Kauko-Itä ja Pohjois-Amerikka. 

”Oma” pieni takametsä on usein inspiraation lähde. Vain ovesta ulos ja olen hetkessä aarreaitassa.

Syksyisessä metsässä aarteita ei tarvitse etsiä, ne tulevat vastaan!

Kallioimarre koristaa sammaleisen kiven kylkeä. Yksi lempikasveistani <3

 Oletko koskaan saanut katsoa kärpästä tosi tarkkaan?

Aamukaste paljastaa hämähäkkien hienot luomukset.

Kun oikein tarkkaan katsoo, löytää minimaailman :)

Uotila

Kun syksy hehkui parhaissa väreissään, oli pakko mennä tarkistamaan miltä maisema näytti Uotilassa. Ja näyttihän se! Kerrassaan mahtavalta!

Värit olivat suorastaan ylitsepursuavia!

Uotilan kulttuurimaisemassa asustelee runsaslukuinen naakkakansa. Naakassa on sitä jotain! Ehkäpä eniten mua kiehtoo sen mukava naksutteleva ääntely, joka erottaa sen muista linnuista. Älykäs varislintu.

Varislinnuista ehkä kaunein on harakka. Tätä herkkää lintua on vaikea saada kuvaan. Se havaitsee ikkunankin takaa liikkeen ja ottaa siivet alleen ennen kuin kuvaaja ehtii tarttua kameraan. Tällä kertaa harakat olivat suosiollisia. Taisivat olla tämän vuoden poikasia, vielä varomattomia. Mitähän ne kuiskuttelivat keskenään?

Vaikka olen useasti käynyt Uotilassa, tällä kertaa löysin uuden tien ja sen varrelta iloa ja toivoa pursuvan näkymän <3

Kesän sävyt

Kesän valojen, sävyjen ja muotojen inspiroimia tunnelmia :)

Pihlaja-angervoissa mieletön kuhina ja surina!  Lentäjiä oli jos jonkinlaisia.

Mikä meden tuoksu!

Japaninakileijat keräsivät syliinsä auringonsäteitä...

ja kirkkaita kuulia. 

Kesätuuli soitteli hiljaa kissankelloja...

ja heijasi nuokkuhelmikkää.

Aamun säteet taikoivat timantit esille.

Omenia ja pihlajanmarjoja. Ilmassa aavistus syksyä.

Pilkettä kuvankulmassa

Miten kesä meni? Hmmmm…? Hujauksessa. Kesätapahtumien merkeissä. Niitä oli mukavasti ripoteltu pitkin kesää. Mitä enemmän ihmisiä, sitä vähemmän otan kuvia. Joten kuvasato kärsi. Onneksi kesätapahtumien välillä ehdin kipaisemaan pari kertaa retkelläkin ennen kokemattomissa luontokohteissa :)

                                                      

Kopparö

Kesäloman alkajaisiksi kävimme Tammisaaren Kopparössä. Jos kerta Suomen Luonto -lehti suositteli paikkaa, olihan siihen tutustuttava! Ja paikka on duunikaverin kesäparatiisi, josta olin kuullut kehuja.

Kaartuvan laiturin kupeessa tapasimme perheen, jolta kyselimme reitistä. Kannustavien kommenttien voimin lähdimme kolmen saaren kierrokselle Kopparö - Långö - Stora Sandö. Kivat sillat veivät saaresta toiseen.

 

Kopparön ja Långön välinen salmi on purjeveneiden käytössä, joten sillalle sai kavuta.

Täytyy myöntää, että reitti oli jonkin verran metsittynyt ja vähäisellä käytöllä. Långön alussa oli myös hakkuualue, joka oli haasteellinen. Reitin merkinnät eli merkityt puut oli kaadettu. Mutta nykytekniikalla pärjää: Maps-sovellus auki ja sen avulla suunnistimme takaisin reitille :)

Kauniin lahden rannalla eväät maistuivat. Aamulla kiireessä olin pakannut reppuun vain banaanin, mutta hyvä ystäväni Kirsi pelasti minut antamalla puolet eväistään :) That’s what friends are for <3

Långön ja Stora Sandön välinen sympaattinen silta

Stora Sandön puolella kadotimme heti polun. Tekniikka pelasti meidät jälleen kerran! Hienoisten haasteiden voittamisesta tuli hyvä fiilis. Hyvä me!

Tiirat kisasivat kirkkaansinisellä kesätaivaalla.

Illan jo hämärtyessä kävimme syömässä aivan loistavan päivällisen Tammisaaren keskustassa torin laidalla olevassa ravintolassa Rådhuset bistro & bar. Taivaallista!

Kytäjä-Usmi

Lähiseudulla on vielä paljon koluamatonta. Siispä toimeen ja nokka kohti Kytäjää, jossa on hieno Kytäjä-Usmin ulkoilualue. Se ei tunnu kuuluvan valtiollisiin kohteisiin eikä kunnallisiinkaan. Tutkiskelin sivustoa ja päädyin siihen, että alue on yksityisesti ylläpidetty. Upeaa, kiitos! http://www.kytaja-usmi.fi/

Retken kohteiksi valittiin Iso-Haiskari ja Suolijärvi. Ensimmäinen tauko pidettiin Iso-Haiskarissa, sen suomaisemissa, korpikuusien katveessa.

Polunvarret Suolijärvelle olivat täynnä metsämansikoita, perhosia ja suloisia shelttejä <3 

Polku Suolijärven rantaan oli uskomattoman jyrkkä. Ylöspäin meno ei ollut ongelma, vaan alaspäin meno. Onneksi sitäkin puolta oli ajateltu ja laitettu tukeva köysi helpottamaan kulkua. Suolijärven rannassa kauniit maisemat palkitsivat vaivannäön.

Kuva: Satu Tuominen

Laiturilla lempiharrastusten parissa. 

Vielä on monta reittiä Kytäjä-Usmissa koluamatta, joten mielenkiintoisia retkiä on tiedossa :)

Tule myös mukaan myöhemmille retkille muutaman päivän päästä!