Kesän sävyt

Kesän valojen, sävyjen ja muotojen inspiroimia tunnelmia :)

Pihlaja-angervoissa mieletön kuhina ja surina!  Lentäjiä oli jos jonkinlaisia.

Mikä meden tuoksu!

Japaninakileijat keräsivät syliinsä auringonsäteitä...

ja kirkkaita kuulia. 

Kesätuuli soitteli hiljaa kissankelloja...

ja heijasi nuokkuhelmikkää.

Aamun säteet taikoivat timantit esille.

Omenia ja pihlajanmarjoja. Ilmassa aavistus syksyä.

Pilkettä kuvankulmassa

Miten kesä meni? Hmmmm…? Hujauksessa. Kesätapahtumien merkeissä. Niitä oli mukavasti ripoteltu pitkin kesää. Mitä enemmän ihmisiä, sitä vähemmän otan kuvia. Joten kuvasato kärsi. Onneksi kesätapahtumien välillä ehdin kipaisemaan pari kertaa retkelläkin ennen kokemattomissa luontokohteissa :)

                                                      

Kopparö

Kesäloman alkajaisiksi kävimme Tammisaaren Kopparössä. Jos kerta Suomen Luonto -lehti suositteli paikkaa, olihan siihen tutustuttava! Ja paikka on duunikaverin kesäparatiisi, josta olin kuullut kehuja.

Kaartuvan laiturin kupeessa tapasimme perheen, jolta kyselimme reitistä. Kannustavien kommenttien voimin lähdimme kolmen saaren kierrokselle Kopparö - Långö - Stora Sandö. Kivat sillat veivät saaresta toiseen.

 

Kopparön ja Långön välinen salmi on purjeveneiden käytössä, joten sillalle sai kavuta.

Täytyy myöntää, että reitti oli jonkin verran metsittynyt ja vähäisellä käytöllä. Långön alussa oli myös hakkuualue, joka oli haasteellinen. Reitin merkinnät eli merkityt puut oli kaadettu. Mutta nykytekniikalla pärjää: Maps-sovellus auki ja sen avulla suunnistimme takaisin reitille :)

Kauniin lahden rannalla eväät maistuivat. Aamulla kiireessä olin pakannut reppuun vain banaanin, mutta hyvä ystäväni Kirsi pelasti minut antamalla puolet eväistään :) That’s what friends are for <3

Långön ja Stora Sandön välinen sympaattinen silta

Stora Sandön puolella kadotimme heti polun. Tekniikka pelasti meidät jälleen kerran! Hienoisten haasteiden voittamisesta tuli hyvä fiilis. Hyvä me!

Tiirat kisasivat kirkkaansinisellä kesätaivaalla.

Illan jo hämärtyessä kävimme syömässä aivan loistavan päivällisen Tammisaaren keskustassa torin laidalla olevassa ravintolassa Rådhuset bistro & bar. Taivaallista!

Kytäjä-Usmi

Lähiseudulla on vielä paljon koluamatonta. Siispä toimeen ja nokka kohti Kytäjää, jossa on hieno Kytäjä-Usmin ulkoilualue. Se ei tunnu kuuluvan valtiollisiin kohteisiin eikä kunnallisiinkaan. Tutkiskelin sivustoa ja päädyin siihen, että alue on yksityisesti ylläpidetty. Upeaa, kiitos! http://www.kytaja-usmi.fi/

Retken kohteiksi valittiin Iso-Haiskari ja Suolijärvi. Ensimmäinen tauko pidettiin Iso-Haiskarissa, sen suomaisemissa, korpikuusien katveessa.

Polunvarret Suolijärvelle olivat täynnä metsämansikoita, perhosia ja suloisia shelttejä <3 

Polku Suolijärven rantaan oli uskomattoman jyrkkä. Ylöspäin meno ei ollut ongelma, vaan alaspäin meno. Onneksi sitäkin puolta oli ajateltu ja laitettu tukeva köysi helpottamaan kulkua. Suolijärven rannassa kauniit maisemat palkitsivat vaivannäön.

Kuva: Satu Tuominen

Laiturilla lempiharrastusten parissa. 

Vielä on monta reittiä Kytäjä-Usmissa koluamatta, joten mielenkiintoisia retkiä on tiedossa :)

Tule myös mukaan myöhemmille retkille muutaman päivän päästä!

Mieli lepää

Mistä on hyvä loma tehty? Kiireettömyydestä, valosta, väreistä, luonnon rehevyydestä, lämmöstä, ystävien ja koirien seurasta <3 Siitä on hyvä loma tehty.

Näiden onnellisten tähtien alla sain aloittaa lomani. Kaksi ensimmäistä päivää retkeilimme, valokuvasimme ja muuten vain nautimme olostamme.

Kaunis vanha kivisilta ylittää Vantaanjoen sivujoen (5 vuotta vanha dokumentaarinen kuva, kun tällä reissulla en ottanut uutta kuvaa). 

Alkukesästä meheviä rantakasvustoja koristavat immenkorennot, neitokorennot ja tytönkorennot.

Joen virtaavan veden ääressä asustelee komea korentokansa. Metallinhohtoa, siiven välkettä.  

Kaislikossa törmäsin myös komeaan isosurviaiseen.

Tienpenkkaa koristivat lupiinit, koiranputket, leinikit ja erilaiset heinät. Niitä ei voinut ohittaa kuvaamatta.

Harakankellon kaverina heinät sotilaallisessa järjestyksessä.

Sain napattua lomanaloituskuvan kunnon maalaismaisemasta :)

Salmen ulkoilualueella riittää hienoja polkuja tallattavaksi sulan maan aikaan. Upeita monipuolisia luontotyyppejä. Eväät, kamerat ja koirat mukaan ja matkaan! Keli oli upea ja ehkä hivenen liian lämmin. No, meillähän ei ollut kiire minnekään, joten vauhtia pystyi säännöstelemään.  Vajaan 11 kilometrin reitin varrella oli järvenrantaa, niittyä, sekametsää, suota, kuivaa kangasmetsää, lehtoa. Etappina Pikku-Parikas, kirkasvetinen ja osin kalliorantainen lampi. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin eväät retkellä! Jälkkäriksi kuvaamista :) 

 

Omat koirat joutuivat siksi aikaa kiinni, koska itsellä ei ole silmiä selässä eikä multitaskauskaan onnistu meikäläiseltä.

Neve oli ainoa, joka päätti vilvoitella kirkkaassa vedessä.

Pikku-Parikkaan rantoja täplittävät lumpeet ja ulpukat

Paluumatkalla illan lämpimässä vinossa valossa kaikki näytti kauniilta.

Paras tapa aloittaa loma :)

Linkki Salmen ulkoilualueen karttaan

Valkoisesta lilaan

Carpe diem! kehotti filosofi Horatiuskin. Viisas mies. On parempi olla nytku kuin sitku. Kun ystävät pyysivät mukaan kuvaamaan Haagan alppiruusupuistoon, oli tartuttava hetkeen, sillä alppiruusut eivät kuki ikuisesti. Ja siellähän oli väriloistoa laidasta laitaan, valkoisesta lilaan, vaalean keltaisesta tumman lohenpunaiseen.

Lueskelin alppiruusuista Wikipediasta, koska alppiruusupuistossa kasvaa myös atsaleoja. Mitäs eroa niillä on? No siis öööh… Alppiruusut jaetaan kahdeksaan alasukuun, joista kaksi on – yllätys, yllätys – alppiruusuja ja loput atsaleoita. Muun tarkemman tiedon voitkin kaivella itse :)

Haagan puisto sai alkunsa 50 vuotta sitten, kun Helsingin yliopisto ja Mustialan arboretum päättivät ruveta kehittämään Suomeen soveltuvia alppiruusulajikkeita. Ja siinä työssään ne ovat kyllä onnistuneet! Männikössä kasvaa komeita, jopa kolmemetrisiä rodopensaita. Atsaleat ovat pienempiä, mutta värimaailmaltaan lämminsävyisempiä. Taisi olla yhdestoista hetki mennä puistoon, koska jotkut pensaista jo lopettelivat kukintaansa. Mutta monet olivat vielä todella upeassa kukassa!

Heti tullessa ripsautti vähän vettä. Meinasin jo kamerankin pistää piiloon, mutta onneksi Esteri olikin meille suosiollinen. Tummat pilvet peittivät taivaan ja lämpömittari näytti ihan eri lukemia kuin koko toukokuun oli näyttänyt. Villatakki takin alla oli tarpeen.

Vain hetkittäin aurinko pilkahti. Mutta ne hetket oli hyödynnettävä ehdottomasti!

Puisto oli täynnä kulkijoita, joka toisella oli jonkinlainen kamera. Ja monella oli mukanaan myös koira.

Bongasin atsaleapenkissä hehkeän kaunottaren, jonka kukka oli jo matkalla maahan.

Valkoista, 

kermanvalkoista (tämän kuvan olen julkaissut aikaisemmin)

Keltaista

Keltaisen oranssia

Oranssia

Lohenpunaista (tämä kuva on julkaistu aikaisemmin)

Pinkkiä

Lilaa

Valtava määrä erilaisia ja erivärisiä alppiruusuja! Upea kokonaisuus. Ei voi kuin todeta, että kehitystyö on onnistunut.  Ja ilahduttaa meitä kaikkia :)

Ystävät kuvasivat koiria tässä kauniissa puistossa.  Kun puitteet ovat mahtavat ja kuvaaja, assari & koirat taitavia, ei lopputulos voi olla muuta kuin upea! Niitä kuvia pääsee varmaan kurkkaamaan Sadun blogista http://s-typsyt.blogspot.fi/