23.9.2015

Karhean kaunista

Portugalin huhtikuu… oli päästävä kokemaan. Pakko aloittaa kliseellä, koska se vaan on hauskaa!  Talviloma oli viettämättä, joten suunta kohti Lissabonia. Hetkinen! Talviloma?! Edellinen päivitys koski juhannusta… Eikös blogi ole jonkun sortin päiväkirja? Hivenen myöhässä ja epäjärjestyksessä päivitykset. Totta. Selityskin löytyy tuonnempana. Jatka lukemista ;)

Omatoimimatkan matkavalmisteluihin kuului matkaoppaiden lukeminen. Yksi oppaista oli yllättävän suorasukainen ja antoi paljon todenmukaisemman kuvan Lissabonista kuin muut matkaoppaat, joista löytyi vain perinteistä turistiliturgiaa. Siksi ei ollut aivan yllätys, että kaupungissa oli vahvasti esillä kaksi puolta: kaunis ja ruma. Tai sanoisinko sittenkin kaunis ja karhea. Karhea puoli oli deekiksellä olevia kiinteistöjä, suttuisia katuja, tuhansittain ja taas tuhansittain graffitteja ja tageja. Nuorison pahanolon ilmaisuja. Köyhyyttä ja kurjuuttakin. Suurin osa siitä jäi meiltä varmasti näkemättä, sillä emme käyneet lähiöissä. Ehkä sielläkin olisi pitänyt käydä. Noh, matkahan oli kuitenkin turistimatka ja tarkoitus oli rentoutua. Siksi keskityimme siihen kauniiseen :) 



Vanhaa ja uutta... Ensimmäiseksi hankittiin Aku-Ankka-jalat tallustelemalla lähiseudulla, Baixassa.


Rautatieasema edustaa portugalilaisten ihan ihkaomaa tyyliä, manuelismia. Tykkäsin! 



Ei tyyli ole kyyhkystenkään mielestä hassumpaa lainkaan.


Ensi kerralla varaan huoneen tästä hotellista; arvatkaa miksi? A) Haluan ehdottomasti asua kalliisti B) Pidän kaupunkien keskustojen metelistä C) Lilat talot ovat, uuh, niin ihania!


Pitäähän jokaisella arvonsa tuntevalla maalla olla riemukaarensa. Arco da rua Augusta.


Kohta sataa! Uusien portugalilaisten kenkien vedenkestävyys tuli testattua kävelemällä nilkkaan saakka ulottuvassa vedessä. Praça do Comércion aukio aivan Tejojoen rannalla.


Vau, mikä talo!

Maurien vaikutukselta ei ole Lissabonkaan välttynyt. Onneksi! Vanhimman kaupunginosan Alfaman pikkuisilla kujilla kurvailevien natisevien ratikoiden ikkunasta kun ojensi kätensä, pystyi koskettamaan kadunvarren talon seinää.




Ratikka 28 oli oikein kuuluisuus, johon turistit ahtautuivat.


Alfaman paras paikka oli ehdottomasti maurilinnoitus Castelo de São Jorge, josta näki kauas joelle ja kaupungin yli.


Olisihan noita kuvia! Vaan kuka niitä jaksaa hirveästi katsella? Pala kerrallaan. Tule mukaan seuraavien päivien matkalle :)

4 kommenttia: