Valon aalloilla: Samassa veneessä

Sinisilmäisen suomalaisturistin reissussa La Gomeralle oli koomisia piirteitä. Useaan otteeseen. Ensimmäiset kokemukset ruotsalaisesta matkatoimistosta antoivat aiheen aavistella, ettei kaikki mene ihan putkeen. Sinänsä aluksi pieniä yksityiskohtia, mutta merkityksellisiä vihjeitä laadun puutteesta. Osin olematon ja harhaanjohtava informaatio, hillitön sähläys, turistiparkojen ;) heitteillejättö.... Apua! Mitä sitä olisi tehnytkään, jos olisi ihan uusavuton?! Olisi soittanut 112:een?! Tai saanut itkupotkuraivarin?! Mutta olipa mieleenpainuva reissu! Ja kaiken kruunasi sanamukaisesti samassa veneessä olleiden skandinaavien ja suomalaisten hyvä asenne ja huumori :) Nauru pidentää ikää ja kaikenlaiset vastoinkäymiset yhdistävät ihmisiä kummasti! :D

Ensimmäinen ylläri oli matkan kesto. Lento ensin Teneriffalle ja sieltä lautalla La Gomeralle. Sinisilmäinen suomalainen turisti luuli pääsevänsä jatkamaan matkaa suoraan lentokentältä. Mitä vielä?! Ehei, ensin odottelemaan päiväksi Los Cristianokseen. Ei sinänsä hassumpi paikka, olihan siellä lämmintä… Ensihämmästyksestä toivuttuaan sinisilmäinen turisti vaihtoi nuhruisen hotellin aulassa shortsit jalkaan, jätti luottavaisena laukkunsa kenelle tahansa avoimeen laukunsäilytykseen ja lähti ihmettelemään megaturistikohdetta.

Sinisilmäinen turisti suuntasi matkansa ”väärälle” rannalle. Mutta siellä olikin jotain luonnonmukaista!

Komeat mainingit löivät rantaan.

Illalla sinisilmäinen pääsi bussilla satamaan ja sai matkatoimiston tytöltä yksityiskohtaiset ohjeet, kuinka satamarakennukseen mennään ja kuinka pakataan matkalaukut pakettiautoon. Bussi ja tyttö lähtivät. Muun turistikarjan kanssa betonimuurin ympäröimässä satamassa pari tuntia odoteltuaan sinisilmäisen turistin aika kävi pitkäksi. Lautan tulosta ei ollut hajuakaan. Vettäkin alkoi sataa.

Tulihan se lautta lopulta. Puolen yön aikaan väsähtäneet turistit pääsivät La Gomeralle San Sebastianiin. Laukut haettiin pakusta omatoimisesti ja lastattiin bussiin. Vastassa oli sade ja espanjankielinen bussinkuljettaja. Sinisilmäinen suomalaisturisti oli kuvitellut pärjäävänsä englannilla.

Bussi mateli pitkin pikkuruisia vuoristoserpentiinejä saaren toiselle puolelle. Puolinukuksissa ollut sinisilmäinen turisti heräsi horteesta parin tunnin päästä, kun bussikuski kajautti oman hotellin nimen. Bussi oli pysähtynyt kadun varteen. Valot oli kylässä yöksi sammutettu. Hotellia ei näkynyt. Taas sinisilmäinen yritti kysellä englanniksi hotellin sijaintia. Vastauksena ryöppy espanjankielistä puhetta. Öööh? Niinku minne? Skadinaaviset turistit lähtivät määrätietoisesti eri suuntaan, kuin mihin bussikuski näytti. Ei muuta ku perään! Rantakiviin laukkuja kolautellen ja hiekassa raahaten sinisilmäinen suomalaisturisti pääsi hotelliin. Valaistuun! Se oli odotusten mukainen! Kyllä uni maittoi :)

Aamupäivällä sinisilmäinen suomalaisturisti tarkisti näkymät parsulta. Olihan merinäköalasta maksettu! Eikä turhaan :)

Pikkuruisessa kylässä oli perinteitä. Hipit löysivät paikan 70-luvulla. Osa hipeistä oli siellä vieläkin vanhoja silmiään verestämässä. Oli siellä rantakin surfareineen. Ja rantakatu kuppiloineen & hippikamakauppoineen. Heti kylän takaa alkoi vuoristo. Jylhän näköistä!