Valo viipyy

Kesäloman eka päivä vei mut yllättäen Kylmäkoskelle entisiin kotimaisemiin. Iltateellä katselin valon upeita sävyjä ikkunasta. Illan hämärtyessä sävyt vain paranivat. Sitten en enää pystynyt istumaan sisällä, vaan oli pakko lähteä ulos ja ottaa kamera kaveriksi!

Kylläpä sitä onkin saanut asua kauniilla paikalla nuorena! Ihme ja kumma, mutta arvostin maisemaa kyllä silloinkin :) Onneksi noissa maisemissa saa käydä edelleen!

Jalanti odotti jo rauhassa yötä. Kalalokit toivottelivat toisilleen hyvää yötä. Vai varottelivatko naapuria tulemasta omalle reviirille?

Pilvien lilat ja vaaleanpunaiset sävyt heijastuivat järven pinnasta. Kaislikkokin oli hiiren hiljaa. 

Joskus aikoinaan Taidekeskus Salmelassa yksi kaislataulu teki suuren vaikutuksen. Taiteilijan nimi oli Heikki Nieminen. Hänpä ei ollutkaan mikään tuntematon suuruus, vaan taidegraafikko ja kuvanveistäjä, joka oli mm. hymytyttö- ja hymypoikapatsaiden isä. Salmelassa käytiin joka kesä mökkilomalla ennen kuin saatiin oma mökki. Oikeastaan Salmelassa voisi taas käydä… Hieno paikka, ehdottomasti käymisen arvoinen!

Rannassa oli muutama keltainen kurjenmiekkakin. Keltainen sopiikin lilan kassa hyvin. Mun lempiväriyhdistelmä! Mukaan vielä ripaus vihreää, a vot!

Läntinen tai pikemminkin luoteinen taivaanranta värjäytyi upeasti. Mitäs siellä oli? Yöpuulle vetäytyviä lintuja! Oli naakkoja ja lokkeja. 

Lokit olivat ottaneet kukin oman valopylvään yöpymispaikaksi.

Jatkoin matkaa uimarannalle, josta on paljon muistoja. Ohi vanhan kartanon, jossa asuttiin yksi kesä, kun odotettiin kodin vapautumista. Silloin rakennus oli ihan rappiolla. Moninkertaiset tapetitkin olivat valahtaneet lattialle. Naulattiin ne vaan väliaikaisesti yläpäästään seinälle. Mutta talossa oli jännä asua! Huoneitakin oli vaikka kuinka paljon ja niissä hienot kakluunit. Vintillä kuulemma kummitteli...

Kartano oli tarkoitus ostaa ja kunnostaa, mutta sen suunnitelman tyssäsi ilmoitus paikallisessa lehdessä: "Kuntalaiset, tulkaa kunnanvaltuuston kokoukseen kuulemaan, kuinka valitsemanne kunnanvaltuutetut luovuttavat pilkkahintaan tärkeän kulttuurikohteen". Niinpä tämä "kulttuurikohde" sai jäädä vuosikymmeniksi surkeassa kunnossa tyhjilleen. Kunta ei siihen laittanut latiakaan, eikä sitä kukaan käyttänyt. Vasta jokin aika sitten se myytiin, veikkaanpa pilkkahintaan. Olen iloinen, että se on nyt saanut arvoisensa uuden elämän :)

Uimarannan poijut odottivat rauhassa uutta päivää rannan puiden heijastuksissa...

Palasin pikkuhiljaa takaisin. Veljen perhe oli jo nukkumassa. Eihän sitä kehdannut enää kauaa kuljeskella... Olin juuri menossa sisään, kun näin taas lokkeja! 

Lokit olivat kokoontuneet yöpuulle johtajan kajauttaessa iltahuudon.

Kolusin sisälle niin hiljaa kuin mahdollista. Veli oli vielä valveilla. He olivat ihmetelleet, mitä siellä ulkona oli kuvattavaa.

Pikkusiskon puutarha on tilataideteos. Miljoonittain tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia! Seuraavana päivän piipahdin sinne - ehdin näpsästä vain muutaman kuvan uusimmista jutuista. 

Tämä pyörä on kulkenut pitkän matkaa Kannakselta Kylmäkoskelle...

Saisiko olla kupillinen kahvia pyykkipäivän lomassa?

Oho! Ruukun sisältö valuu...

Vanhat potat ovat saaneet uuden elämän. Emännän avaimetkin ovat tallessa.

Pikapyrähdys Pupin puutarhaan. Sehän tarkoittaa sitä, että kunnon kuvausretki sinne on vielä tekemättä! Ja silloin otan mukaan rukousmaton ;) Voi kunnolla palvoa näitä upeita luomuksia makuuasennossa makro-objektiivin kanssa :)