Mieli lepää

Mistä on hyvä loma tehty? Kiireettömyydestä, valosta, väreistä, luonnon rehevyydestä, lämmöstä, ystävien ja koirien seurasta <3 Siitä on hyvä loma tehty.

Näiden onnellisten tähtien alla sain aloittaa lomani. Kaksi ensimmäistä päivää retkeilimme, valokuvasimme ja muuten vain nautimme olostamme.

Kaunis vanha kivisilta ylittää Vantaanjoen sivujoen (5 vuotta vanha dokumentaarinen kuva, kun tällä reissulla en ottanut uutta kuvaa). 

Alkukesästä meheviä rantakasvustoja koristavat immenkorennot, neitokorennot ja tytönkorennot.

Joen virtaavan veden ääressä asustelee komea korentokansa. Metallinhohtoa, siiven välkettä.  

Kaislikossa törmäsin myös komeaan isosurviaiseen.

Tienpenkkaa koristivat lupiinit, koiranputket, leinikit ja erilaiset heinät. Niitä ei voinut ohittaa kuvaamatta.

Harakankellon kaverina heinät sotilaallisessa järjestyksessä.

Sain napattua lomanaloituskuvan kunnon maalaismaisemasta :)

Salmen ulkoilualueella riittää hienoja polkuja tallattavaksi sulan maan aikaan. Upeita monipuolisia luontotyyppejä. Eväät, kamerat ja koirat mukaan ja matkaan! Keli oli upea ja ehkä hivenen liian lämmin. No, meillähän ei ollut kiire minnekään, joten vauhtia pystyi säännöstelemään.  Vajaan 11 kilometrin reitin varrella oli järvenrantaa, niittyä, sekametsää, suota, kuivaa kangasmetsää, lehtoa. Etappina Pikku-Parikas, kirkasvetinen ja osin kalliorantainen lampi. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin eväät retkellä! Jälkkäriksi kuvaamista :) 

 

Omat koirat joutuivat siksi aikaa kiinni, koska itsellä ei ole silmiä selässä eikä multitaskauskaan onnistu meikäläiseltä.

Neve oli ainoa, joka päätti vilvoitella kirkkaassa vedessä.

Pikku-Parikkaan rantoja täplittävät lumpeet ja ulpukat

Paluumatkalla illan lämpimässä vinossa valossa kaikki näytti kauniilta.

Paras tapa aloittaa loma :)

Linkki Salmen ulkoilualueen karttaan

Valkoisesta lilaan

Carpe diem! kehotti filosofi Horatiuskin. Viisas mies. On parempi olla nytku kuin sitku. Kun ystävät pyysivät mukaan kuvaamaan Haagan alppiruusupuistoon, oli tartuttava hetkeen, sillä alppiruusut eivät kuki ikuisesti. Ja siellähän oli väriloistoa laidasta laitaan, valkoisesta lilaan, vaalean keltaisesta tumman lohenpunaiseen.

Lueskelin alppiruusuista Wikipediasta, koska alppiruusupuistossa kasvaa myös atsaleoja. Mitäs eroa niillä on? No siis öööh… Alppiruusut jaetaan kahdeksaan alasukuun, joista kaksi on – yllätys, yllätys – alppiruusuja ja loput atsaleoita. Muun tarkemman tiedon voitkin kaivella itse :)

Haagan puisto sai alkunsa 50 vuotta sitten, kun Helsingin yliopisto ja Mustialan arboretum päättivät ruveta kehittämään Suomeen soveltuvia alppiruusulajikkeita. Ja siinä työssään ne ovat kyllä onnistuneet! Männikössä kasvaa komeita, jopa kolmemetrisiä rodopensaita. Atsaleat ovat pienempiä, mutta värimaailmaltaan lämminsävyisempiä. Taisi olla yhdestoista hetki mennä puistoon, koska jotkut pensaista jo lopettelivat kukintaansa. Mutta monet olivat vielä todella upeassa kukassa!

Heti tullessa ripsautti vähän vettä. Meinasin jo kamerankin pistää piiloon, mutta onneksi Esteri olikin meille suosiollinen. Tummat pilvet peittivät taivaan ja lämpömittari näytti ihan eri lukemia kuin koko toukokuun oli näyttänyt. Villatakki takin alla oli tarpeen.

Vain hetkittäin aurinko pilkahti. Mutta ne hetket oli hyödynnettävä ehdottomasti!

Puisto oli täynnä kulkijoita, joka toisella oli jonkinlainen kamera. Ja monella oli mukanaan myös koira.

Bongasin atsaleapenkissä hehkeän kaunottaren, jonka kukka oli jo matkalla maahan.

Valkoista, 

kermanvalkoista (tämän kuvan olen julkaissut aikaisemmin)

Keltaista

Keltaisen oranssia

Oranssia

Lohenpunaista (tämä kuva on julkaistu aikaisemmin)

Pinkkiä

Lilaa

Valtava määrä erilaisia ja erivärisiä alppiruusuja! Upea kokonaisuus. Ei voi kuin todeta, että kehitystyö on onnistunut.  Ja ilahduttaa meitä kaikkia :)

Ystävät kuvasivat koiria tässä kauniissa puistossa.  Kun puitteet ovat mahtavat ja kuvaaja, assari & koirat taitavia, ei lopputulos voi olla muuta kuin upea! Niitä kuvia pääsee varmaan kurkkaamaan Sadun blogista http://s-typsyt.blogspot.fi/

Piikkihernettä keltaisenaan

Skotlannin pääkaupungissa osataan arvostaa vihreyttä. Aivan keskustan kupeessa on luonnonvaraiseksi jätetty iso kukkula Holyrood Park. Sen rinteet olivat keltaisenaan piikkihernettä. Reissun ajankohta meni tässäkin suhteessa nappiin :) Lenkkarit jalkaan ja menoksi! Kukkulan laelle oli tietysti päästävä! Ahkerasta koiralenkkeilystä oli apua, sillä rapakuntoisille Arthur’s Seat olisi jäänyt saavuttamatta. Maisemat palkitsivat patikoijan :)

Katse ylöspäin!

Piikkiherne koristaa jokaista kallionkoloa.

Etsi ihminen tästä kuvasta!

Vanhaa kaupunkia halkoo Royal Mile, jonka molempia päitä hallitsee linna.  Edinburgh Castle kohoaa majesteetillisesti korkealla kukkulalla. 

Alempana mailin päässä on Palace of Holyroodhouse, jota kurkimme vain aidan raosta. 

Royal Mile tuli koluttua moneen kertaan. Sinne pääsi suoraan hotellin takaovesta.

Edinburgh Castlen alapuolella Princess Street Gardensiin ei lähikatujen vilkkaan liikenteen äänet kantaneet. Kiireetöntä istuskelua ja kevään ekat jätskit. Ja mikä maisema! Yläpuolella linnan rinne täpötäynnä parhaassa kukassa olevia narsisseja!

Vikana päivänä katsastettiin Edinburgh Castle sisältä. Hienoa arkkitehtuuria, historiaa. Täytyy sanoa, että britit osaavat hoitaa nämä asiat tyylillä.

Kuninkaallisten viemäreiden pitää näyttää kuninkaallisilta!

Nyt selvisi sekin, miksi skotit harrastavat ruutuja ja violettia. Vastaus löytyy vaakunasta :) Ruuduilta ei Skotlannissa todellakaan voinut välttyä. Jos ruuduista tykkää vaatetuksessa ja asusteissa, Skotlannista niitä löytyy! Ja laatu on huipputasoa. Itse jäin miettimään, oliko kyseessä jopa ylilaatu. 

Mutta violettia sattui silmiin, ah, niin ihanan paljon! Kaiman kappelin upea ikkuna. St Margaret’s Chapel.

Highlands on vielä näkemättä ja kokematta. Aikataulu ei antanut periksi. Niin, ja shetlanninlammaskoirat ovat kotoisin Skotlannista! Shetlanninsaaret ovat osa Skotlantia. Koko reissun aikana en silti nähnyt yhtään ainutta shelttiä! Missä ihmeessä ne kaikki piileskelivät? Siispä syytä lähteä toisenkin kerran!

Narsisseja ja alppiruusuja

Kevätreissun aika! Suomen kevät tarpoi vielä ruskean eri sävyissä, kun suuntasimme kohti Edinburghia. Ajankohta ei olisi voinut olla sopivampi! Haukoimme henkeä, kun näimme Edinburghin linnan rinteillä tuhansittain narsisseja täydessä kukassa :) Kevät Skotlannissa oli kukon askeleen edellä Suomen kevättä.

Kaupunki oli täynnä historiaa. Ja vehreyttä! Korkeuseroja, kukkuloita. Kauniita yksityiskohtia, suuria puistoja. Harvinaisen sopiva reissukohde!

Hotellin ikkunasta silmiin sattui kiehtova näky: Carlton Hill. Sinnehän piti heti mennä! Matkalla kukkulan laelle kiertelimme kiemurtelevia polkuja, vanhoja hautausmaita. Carlton Hillin laelta avautui upea näkymä kaupungin ylle ja kauas merelle. Myös itse kukkulan huippu oli näkemisen arvoinen monenlaisine monumentteineen. Illalla nautiskeltiin espanjalaisravintolassa tapaksia. Yksi juttu jäi kaivelemaan: paluumatkalla näin henkeäsalpaavan kauniin näyn, kun melkein täysi kuu nousi upeasti valaistun linnan takaa. Olin unohtanut, ettei Skotlanti ole kovin etelässä, vaan ilta on huhtikuussa valoisa kuten meilläkin. Kameran olin jättänyt hotellille. Kuva tallentui kuitenkin verkkokalvolle :)

Old Town ja New Town. Old Town on tietysti nimensä mukainen ja Skotlannissa se tarkoittaa oikeasti vanhaa. Ajan ja historian patinoimaa. Ja mielenkiintoista. Yllättäen New Town on myös ainakin suomalaisen mittapuun mukaan vanhaa :) Neljän päivän reissulla keskityimme vanhaan ja vihreään, joten paljon jäi vielä katsomatta.

Kakkospäivän pääkohde oli kasvitieteellinen puutarha. Katse karttaan:  Water of Leith -joki kiemurteli kutsuvasti kohti Royal Botanic Gardenia. Joen vartta pitkin oli mukava kulkea ja puutarha löytyi helposti. Molemmille löytyi mieleistä katsottavaa , koettavaa ja kuvattavaa. Ajankohta osui täälläkin nappiin, oli alppiruusujen ja monien muiden kasvien kukinnan aika! Vanha sanonta päti tässäkin tapauksessa: väsyneenä mutta onnellisena palasimme päivän päätteeksi hotellille.

Huomenna reissu jatkuu! Tule siis mukaan silloinkin :)