17.6.2016

Mieli lepää

Mistä on hyvä loma tehty? Kiireettömyydestä, valosta, väreistä, luonnon rehevyydestä, lämmöstä, ystävien ja koirien seurasta <3 Siitä on hyvä loma tehty.

Näiden onnellisten tähtien alla sain aloittaa lomani. Kaksi ensimmäistä päivää retkeilimme, valokuvasimme ja muuten vain nautimme olostamme.


Kaunis vanha kivisilta ylittää Vantaanjoen sivujoen (5 vuotta vanha dokumentaarinen kuva, kun tällä reissulla en ottanut uutta kuvaa)


Alkukesästä meheviä rantakasvustoja koristavat immenkorennot, neitokorennot ja tytönkorennot.



Joen virtaavan veden ääressä asustelee komea korentokansa. Metallinhohtoa, siiven välkettä.  



Kaislikossa törmäsin myös komeaan isosurviaiseen.


Tienpenkkaa koristivat lupiinit, koiranputket, leinikit ja erilaiset heinät. Niitä ei voinut ohittaa kuvaamatta.


Harakankellon kaverina heinät sotilaallisessa järjestyksessä.


Sain napattua lomanaloituskuvan kunnon maalaismaisemasta :)

Salmen ulkoilualueella riittää hienoja polkuja tallattavaksi sulan maan aikaan. Upeita monipuolisia luontotyyppejä. Eväät, kamerat ja koirat mukaan ja matkaan! Keli oli upea ja ehkä hivenen liian lämmin. No, meillähän ei ollut kiire minnekään, joten vauhtia pystyi säännöstelemään.  Vajaan 11 kilometrin reitin varrella oli järvenrantaa, niittyä, sekametsää, suota, kuivaa kangasmetsää, lehtoa. Etappina Pikku-Parikas, kirkasvetinen ja osin kalliorantainen lampi. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin eväät retkellä! Jälkkäriksi kuvaamista :) 


 

Omat koirat joutuivat siksi aikaa kiinni, koska itsellä ei ole silmiä selässä eikä multitaskauskaan onnistu meikäläiseltä.


Neve oli ainoa, joka päätti vilvoitella kirkkaassa vedessä.


Pikku-Parikkaan rantoja täplittävät lumpeet ja ulpukat





Paluumatkalla illan lämpimässä vinossa valossa kaikki näytti kauniilta.


Paras tapa aloittaa loma :)

14.6.2016

Valkoisesta lilaan

Carpe diem! kehotti filosofi Horatiuskin. Viisas mies. On parempi olla nytku kuin sitku. Kun ystävät pyysivät mukaan kuvaamaan Haagan alppiruusupuistoon, oli tartuttava hetkeen, sillä alppiruusut eivät kuki ikuisesti. Ja siellähän oli väriloistoa laidasta laitaan, valkoisesta lilaan, vaalean keltaisesta tumman lohenpunaiseen.

Lueskelin alppiruusuista Wikipediasta, koska alppiruusupuistossa kasvaa myös atsaleoja. Mitäs eroa niillä on? No siis öööh… Alppiruusut jaetaan kahdeksaan alasukuun, joista kaksi on – yllätys, yllätys – alppiruusuja ja loput atsaleoita. Muun tarkemman tiedon voitkin kaivella itse :)

Haagan puisto sai alkunsa 50 vuotta sitten, kun Helsingin yliopisto ja Mustialan arboretum päättivät ruveta kehittämään Suomeen soveltuvia alppiruusulajikkeita. Ja siinä työssään ne ovat kyllä onnistuneet! Männikössä kasvaa komeita, jopa kolmemetrisiä rodopensaita. Atsaleat ovat pienempiä, mutta värimaailmaltaan lämminsävyisempiä. Taisi olla yhdestoista hetki mennä puistoon, koska jotkut pensaista jo lopettelivat kukintaansa. Mutta monet olivat vielä todella upeassa kukassa!


Heti tullessa ripsautti vähän vettä. Meinasin jo kamerankin pistää piiloon, mutta onneksi Esteri olikin meille suosiollinen. Tummat pilvet peittivät taivaan ja lämpömittari näytti ihan eri lukemia kuin koko toukokuun oli näyttänyt. Villatakki takin alla oli tarpeen.


Vain hetkittäin aurinko pilkahti. Mutta ne hetket oli hyödynnettävä ehdottomasti!

Puisto oli täynnä kulkijoita, joka toisella oli jonkinlainen kamera. Ja monella oli mukanaan myös koira.


Bongasin atsaleapenkissä hehkeän kaunottaren, jonka kukka oli jo matkalla maahan.


Valkoista, 


kermanvalkoista (tämän kuvan olen julkaissut aikaisemmin)


Keltaista


Keltaisen oranssia


Oranssia


Lohenpunaista (tämä kuva on julkaistu aikaisemmin)


Pinkkiä


Lilaa


Valtava määrä erilaisia ja erivärisiä alppiruusuja! Upea kokonaisuus. Ei voi kuin todeta, että kehitystyö on onnistunut.  Ja ilahduttaa meitä kaikkia :)


Ystävät kuvasivat koiria tässä kauniissa puistossa.  Kun puitteet ovat mahtavat ja kuvaaja, assari & koirat taitavia, ei lopputulos voi olla muuta kuin upea! Niitä kuvia pääsee varmaan kurkkaamaan Sadun blogista http://s-typsyt.blogspot.fi/