25.12.2015

Valon paluu

Valo palaa maisemaan askel askeleelta. Aluksi se ottaa pieniä varovaisia askelia. 23.-25.12. on ensimmäisen haparoivan askeleen aika. Ilta on jo tehnyt päätöksensä, mutta aamu vielä pohtii. 26. joulukuuta suunnasta ei ole enää epäselvyyttä! Kohti aurinkoa! Juhlin siis valoa!





Vuodenvaihteessa myös aamu päättää muuttaa suuntansa ja yhdessä illan kanssa ne tekevät ihmeitä! Päivä alkaa pidetä kunnon askeleilla, ensin 2 - 3 minuuttia päivässä, sitten tammikuun puolivälissä jo 4 minuutin vauhdilla! Tammi-helmikuun vaihteessa päivä on pidentynyt Helsingin leveysasteilla 2 tuntia :) Vauhti sen kuin kiihtyy, kunnes kevätpäiväntasauksen aikaan päivä pitenee harppauksin! 


Malja valolle!


20.12.2015

Lisää valoa

Jatkoa tarinalle Valohoitoa

Oli kiva päästä myös maastoon kävelemään. Puerto de la Cruzista vei polku rantaa pitkin Playa El Bollulloon, luonnon rantapoukamaan. Alkuun polku oli asvaltoitu kapea tie. Se kapeni kapenemistaan, kiipesi ylös alas, kunnes muuttui aivan kapeaksi juurakoiden peittämäksi pikku poluksi, joka jatkui ja jatkui. Iines kävi kurkkaamassa, häämöttäisikö polun pää, mutta ei. Arvoitukseksi jäi minne polku lopulta vei.




Aku meinasi pukea housut jalkaansa ja pulahtaa mereen, mutta rannassa liehui punainen lippu. Vesi oli houkuttelevan kirkasta!


Saharasta saakka lentänyt hiekka näytti vuoria vasten ihan usvalta. Hiekka vaikutti myös lämpötilaan. Se pysytteli yli 25 asteessa. Vähempikin olisi riittänyt.

Ankat olivat vastaanottavaisia vaikutteille. Aamupalalla naapuripöydän ankkatäti suositteli La Orotavan pikkukaupunkia ja erityisesti sen vanhaa kaupunkia. Kuulosti tosi kivalta kohteelta! Ja vielä kun sinne pääsi taksilla 7 eurolla, eipä muuta kuin menoksi! La Orotavan vanha ja kaupunki kaksi valtavan upeaa puistoa – Jardin Victoria ja kasvitieteellinen puutarha - olivat ehdottomasti käymisen arvoiset. Kun kukaan ei hoputellut, Iineskin ehti omassa rauhassaan kuvailla.
  



Kanarian saarilla ennen vanhaan puiset parvekkeet olivat vaurauden merkki. Mitä hienommat puiset parvekkeet, sitä äveriäämpi talo. 





Yhtäkkiä Jardin Victorian viereisestä rakennuksesta kuului kamala pikkuankkojen kääkätys. Sen on pakko olla koulu, päättelivät Aku ja Iines. Hmmmm… rakennus näytti jopa liian hienolta ollakseen koulu. Sitten pikkuankkoja alkoi valua ulos. Niitä riitti ja riitti. Lopulta Aku ja Iines tulivat siihen tulokseen, että kyseessä oli luokkaretkikohde. Siihen oli pakko tutustua! Eikä ollut lainkaan huono valinta! 




Rakennuksen nimi on Liceo de Taoro. Iines penkoi nettisivustoja, ja löytyihän niitä, mutta kaikki espanjaksi. Voihan kökkö! Kaikesta päätellen rakennuksessa toimii yhdistys, joka tukee kulttuuria, taidetta, kansanperinnettä ja urheilua. Rakennuksella on yli 150-vuotinen historia.


Sisäpihalla oli hauska amme. Yhdessä oven ja valojuovien kanssa siitä tuli hieno sommitelma! 


Teiden huipulle ei tällä reissulla ollut asiaa. Kaikki vuorot sinne oli varattu tammikuun puoliväliin saakka. Ensi kerralla sitten!


19.12.2015

Valohoitoa

Marraskuussa valon määrä Ankka-Suomessa väheni uhkaavasti. Värit kaikkosivat. Aaarrrggg!! Iines tunsi suorastaan fyysistä pahoinvointia. Pakko oli taas päästä valon äärelle. Kun oli vain viikko käytettävissä, vaihtoehtoja oli vähän. Atlantin lähisaarista entten tentten menetelmällä valikoitui Teneriffa. Noh, oli silläkin merkitystä, että kaverit olivat samaan aikaan lähdössä sinne :)

Onneksi tuli valittua saaren vehreä pohjoispuoli. Värejä oli laidasta laitaan, koska valo paljasti ne. Ja sitähän riitti! Pilvet eivät päässeet koko viikkona turistiankkoja häiritsemään. Lumenien määrä oli valtava! Iineksen sisuksiin kätketty akku täyttyi alta aikayksikön :) Iines kävi Wikipediassa kurkkaamassa Lumenin määritelmää. Käypä sinäkin; yritä ymmärtää ja paina mieleen. Hauskaa! By the way, lumen tarkoittaa valoa latinaksi.

Perillä ankat kävivät lähimaastoa tutkimassa. Kyllä turisti siinä ihmetteli värien runsautta, kun kotomaassa oli tarjolla vain harmaan eri sävyjä. Kontrasti oli jyrkkä, mutta ihana :) 



Aurinko oli jo laskemassa ennen kuin Iiris kaivoi kameran esille. Kuukin oli kellahtanut kyljelleen.






Teide näkyi ankkojen parvekkeelle. Sitä kelpasi ihailla sekä aamulla...



että illalla.


Puerto de la Cruzin kasvitieteellinen puutarha oli oikein onnenpotku! Akulle riitti katsottavaa ja Iinekselle kuvattavaa.









Hyppää ankan siivelle huomennakin!