Elämän suola jättää vahvat muistijäljet. Kesän ehdoton suola on Meri. Siinä on vaan sitä jotain. Kesytöntä. Vahvoja kontrasteja, mutta toisaalta pehmeyttä.
Kesähelteellä veri vetää merelle. Kohteet rajoittuvat merenrantoihin tai saariin, joihin pääsee julkisella veneellä. Onneksi niitäkin paikkoja riittää. Elisaari, Espoon saaristo, Kaunissaari, Kopparnäs, Pirttisaari, Porkkala, Suomenlinna... Suomalaiset ovat onnekkaita!
Kopparnäs on polttanut jälkensä sydämeeni <3 Upeat illat, kun aurinko painuu hiljalleen vastarannan taakse ja meri tyyntyy. Linnut rauhoittuvat. Ei ole kiire minnekään...
Kesäkuun lopussa lämpö palasi. Lomasta oli suuri osa jo takana, joten nokka kohti Kopparnäsiä! Tällä kertaa päätettiin katsastaa Kopparnäsin tuntemattomia kolkkia, Sandfjärdeniä ja Störsvikiä. Pikkuinen tie kiemurteli perille. Välillä meinasi oikeasta suunnasta usko mennä. Nämä osat olivat metsäisempiä kuin tuttu Bergudden.
Koivujen rytmiä....
valon ja varjon leikkiä polun varrella.
Kimallusta, hiekkarantaa...
ja hienoja kallioita.
Kallion kolossa sinnittelivät pienet, mutta vahvat maksaruohot. Ne täplittivät hienosti kallion.
Metsälauha koristi kallion kupeita, polun varsia.
Sulosilmäinen Saana mietteliäänä.
Kukkulan kruunaamaton kuningatar Tipi kimaltavan meren äärellä.
Männyt olivat kuin bonsaipuita, pieniä, sitkeitä ja kauniita. Tipi ja kallio kuin samasta väripaletista :)
Uintitaidot oli hiottava kuntoon kesän aikana. Hanhiäiti näytti mallia lapsille.
Isäkin lähti retkelle mukaan.
Mutta pois ei voinut mennä katsastamatta tuttua Berguddenia! Mitä kaikkea ihanaa siellä olikaan taas kerran!
Aurinko oli jo alhaalla värjäten taivaan upeilla väreillä. Lokit kisailivat illan viimeisiä kisailuja ennen nukkumaan menoa.
Muodostelmalentoa!
Meriharakkakin poikkesi rantaan. Uusi tuttavuus mulle :)
Näkemiin Kopparnäsin kultaiset rannat! Nähdään taas pian!
Ihmisillä on tapana hahmottaa identiteettiään syntymäpaikan mukaan. Monet kysyvät "Mistä olet kotoisin?" Johon mä vastaan, etten ole mistään kotoisin ;) Se johtuu siitä, että kun olin lapsi, paikkakunta vaihtui aika usein isän työn perässä. Ja sitten lähdin itse opiskelemaan ja töihin. Muutama vuosi per paikkakunta ei oikein riittänyt juurruttamaan. Sitten päädyin Lepsämälle, jossa on useampi vuosi vierähtänyt. Nyt voin jo sanoa olevani lepsämäläinen. Tänne olen kotiutunut :)
Veli kysyi joskus, missä on Lepsämän keskusta. Jäin miettimään, että missähän se on... Nuorisoseurantalon kohdalla vai koulun kohdalla? Oikein muita kiinnekohtia ei Lepsämällä taida olla. Muut palvelut ovat vuosia sitten kadonneet. Koulu oli ensimmäinen kiinnekohtani. Lepsämän Versot pyöritti iltapäiväkerhoa. Sitä kautta tulivat lepäsämäläiset tutuksi. Koulun kevät- ja joulujuhlissa oli kiva, kun puolet ihmisistä oli tuttuja! Versojen kautta löysin lepsämäläiset kaverini.
Lepsämän vanha koulu peruskorjattiin vanhaan hienoon asuunsa. Rupesin laskemaan, kauanko siitä on aikaa. Siitäkin alkaa olla kohta 10 vuotta!
Hyvä yhteishenki on ollut myös naapuruston kesken. Ja koiraväen. Uusia kavereita on löytynyt myös sitä kautta :)
Täällä on ollut kaunista maalaismaisemaa, rauhaa, ulkoilumaastot ja lisäksi sopiva työmatka pääkaupunkiseudulle.
Kuvaamaan ei tarvitse lähteä kuin takaovesta! Hienoja maisemia riittää ja Lepsämänjokilaakso on ihan tunnettu kauneudestaan, vaikka itse joki on nykyisin pelkkä kuraoja.
Juhannuspäivänä huomasin taivaalla tummat pilvet, jotka tekivät maisemasta vieläkin mielenkiintoisemman. Rypsipellot olivat muuttumassa keltaisiksi. Hienoja kontrasteja! Taas tuli pakottava tarve mennä kuvaamaan. Sain Kirsin kuvauskaveriksi :)
Ylilepsämäntietä Perttulan suunnasta ajaessa ei voinut olla pysähtymättä. Mitkä pilvet! Ja mitkä rypsit, kun niihin sattui aurinko! Tie kiemurtelee mukavasti ja ohjaa katsetta. Nainen koiransa kanssa toivat mukavan lisän tähän kuvaan.
Välillä jossain kauempana ropsautti muutman sadekuuronkin. Niitähän on etäältä kiva kuvailla, kunhan ei itse kastu :)
Kontrastit palasivat, kun aurinko taas valaisi rypsipellon. Lepsämänjoki kiemurtelee peltojen välissä. Sen reitin tunnistaa rannan puista ja pensaista.
Pilveen tuli aukko ja auringon säteet saivat maisemaan uskonnollisen leiman.
Lupiinin kauneutta en lakkaa ihailemasta! Olkoon tulokaskasvi. Mutta kun puhutaan loistavista muodoista ja väreistä, on se vaan kertakaikkisen upea :)
Ja mitä löysinkään koulun kohdalta?! Lupiinin, jossa oli samassa kasvissa sekä lilaa että keltaista! Ooh! Vastavärit! Ja vieläpä mun lempivärit :) Mikä ihana yhdistelmä!
Lupiinin kaunis "letti" saa aikaan hienot rytmit!
Näitä lepsämäläiskuviahan mulla riittää, joten palaan asiaan taas kohta :)
