Eläväistä Berliiniä

Berliini. Suurkaupunki täynnä ihmisvilinää, pilvenpiirtäjiä, autoja...? Onneksi se ei ollut mulle sitä. Vaan vehreä ja väljä paikka, jossa saattoi törmätä myös eläimiin. Tottelevaisuuskoulutuksen kotimaassa koirat liikkuivat vapaana kaupungilla! Eihän suomalainen meinannut uskoa silmiään! Koirat menivät omia menojaan häiritsemättä kenenkään (mielen)rauhaa. 

Tiergartenissa puisto täyttyi linnunlaulusta. Mustarastaan upea kirkas laulu täytti puiston. Puolikesyjen lintujen pesätkin saattoi havaita helposti. 

Kanit tulivat esille koloistaan iltahämärissä. Meidän mielestä ne vaan olivat mielettömän suloisia :) Kameraa en pitänyt mukana enää siinä valaistuksessa ja kännykkäkuvat olivat julkaisukelvottomia. Siis on vain tyydyttävä muistelemaan niitä pikku ihanuuksia. 

Kunnon turistit käyvät eläinpuistossa. Niin mekin. Tosin en halunnut katsoa eläimiä kaltereiden ja verkkojen takaa. Johan ne olisivat nauraneet meille! ;) Mutta puiston kiehtovat kasvit ja yksityiskohdat innostivat kuvaamaan.

Kyllähän vapaista linnuista ottaisi kuvia. Vaan kun yleensä myöhästyy kameransa kanssa. Siinä vaiheessa kun manuaaliasetukset ovat kohdallaan, kuvattava kohde on kadonnut sananmukaisesti taivaan tuuliin. 

Vaikka haikarat asustivat puiston lammella, ne pääsivät vapaasti lentämään puiston ulkopuolelle. Mikä tuuri! Sain napattua muutaman kuvan.  

Mitäs ne nämä ovat?! Ei aavistustakaan, mutta hienoja kuitenkin :)

Kauniita yksityiskohtia oli vaikka muille jakaa. Värejä.

Vesiaiheita.

Valon ja varjon leikkiä.

Vain pieni pala on nähty, pieni häivähdys koettu. Uudestaan!

Jotain uutta, jotain vanhaa

Berliinissä osataan yhdistää upeasti uutta ja vanhaa ilman, että ne riitelisivät keskenään. Hyvin rohkeita arkkitehtonisia ratkaisuja! Silti hyvällä maulla tehtyjä. Tämä on tietty mun oma mielipide. Voin kuvitella, että arkkitehtuuri on saanut rankkaakin kritiikkiä.

Jotain uutta, jotain vanhaa, lainattuakin varmaan ja sinistä myös. Kaupungin halki kiemurtelee Spree. Tämä sininen mauste tuo kivan vivahteen kaupunkikuvaan. 

Spreen sivuhaara hotellin lähellä. Rauhoittava. Silmää hyväilevä.

Rauhallisen Tiergartenin puiston keskellä, katujen risteyksessä, on Siegssäulen sotaisa muistomerkki. Enkelikin pylvään huipulla esittää voitonjumalaa. Vaikka otin etukäteen selvää Berliinistä, enpä törmännyt tietoon, että muistomerkin huipulle pääsee. Me vain katselimme sitä vähän kauempaa. Jos kiinnostaa, lue lisää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siegess%C3%A4ule

Itse vaan sommittelin kuvakulmia, vaikka olisin voinut vähän tarkemmin katsoa mitä kuvaan :) Lyhtypylväs ja Siegssäule. Ja pilvi. Sen halusin ehdottomasti kuvaan juuri noin! Se lisää kuvaan ripauksen dramatiikkaa.

Berliinin sydänmessä satuimme aivan Französische Friedrichstadtkirchen kulmille. Bongasin jännän kuvakulman! Sain helposti sulautettua samaan kuvaan kukkivan hevoskastanjan ja kirkon :)

Keskustan kuuluisin katu Unter den Linden. Kaksikerroksisen turistibussin kakkoskerroksesta satuin vilkaisemaan ylöspäin. Lehmuksia! Koko kadun mitalta :) Nimensä veroinen katu! 

Berlinin puisto-osasto on valinnut tämän vuoden väreiksi tumman lilan (lähes mustan) vaalenapunaisen ja valkoisen. Aah, mikä väriyhdistelmä!

Tässäpä perinteiset turistiturinat :) Osa III keskittyykin - yllätys, yllätys - eläimiin :)

Kaksinkertainen kevät

Kevät - nautinnollisin vuodenaika! Mikäs sen upeampaa, kuin se, että saa kokea kevään kaksi kertaa peräkkäin :) Moni oli kehunut Berliiniä. Ja kaupungilla on myös pitkä ja polveileva historia. Olihan se koettava! Suuntana siis Berliini pääsiäisen jälkeen. Vaikka Suomen kevät oli varhainen, ei se ollut lainkaan niin pitkällä kuin Saksassa. Huhtikuun puolenvälin jälkeen Berliinissä oli melkein kesä; pientä ripausta vaille.

Hotellia varatessa ajatus puiston laidalla olevasta hotellista tuntui kivalta. Tiergarten on keskellä kaupunkia oleva laaja puistoalue. Tiergartenin vieressä oleva hotelli oli huippuvalinta! Moniin paikkoihin suunnattiin puiston poikki. Mikä leppoisa tunnelma! Vihreää, kaunista, lintujen laulua, rentoa meininkiä.

Berliiniläiset ajelivat puiston poikki polkupyörillään. Kyllä kelpasi ajella! Välillä sitten pantiin pyörä syrjään ja taukoa pitämään.

Puiden kukinta oli parhaimmillaan: omenapuita, hevoskastanjia, vaikka mitä!

Ja se kevään vehreys, tuoreus, hehku! Sitä rakastan <3

Berliini yllätti monella tapaa. Tavanomaisesta suurkaupungista poiketen se oli hyvin vihreä, väljä, avoin ja valoisa. Sanalla sanoen ihana!

Berliinissä neljä päivää hujahti hetkessä. Oli mitä katsoa ja kokea!

Onnea voi ostaa

Se, joka sanoi, ettei onnea voi ostaa, unohti koiranpennut. Tämä on niin totta! Tässä kohtaa mietin, onko edellinen lause kunnollista suomea vai suomen puhekieleen pesiytynyt väännös englanninkielisestä So true -sanonnasta. Silti päätin antaa sen olla :)

Ensimmäinen onnenkimpale Tilli tuli taloon 2005. Shetlanninlammaskoira eli sheltti oli melko tarkkaan harkittu rotu (kaikki muu olikin tapahtunut suorastaan spontaanisti). Älykäs, oppivainen ja kaunis paimenkoira sopi meille kuin nenä päähän. Tilli tuli kaveriksi kolmasluokkalaiselle. 

Eikä aikaakaan, kun päätimme, että koira tarvitsee koirakaverin. Siispä toista koiraa hankkimaan! Kaneli tuli New Spices kennelistä, jossa asusteli Tillin sisko, Kanelin emä Silvia. Kaneli oli Siken A-pentueesta eli ensimmäisestä pentueesta. 

Kanelia odotettiin kuin kuuta nousevaa astutuksesta lähtien ja monta päivää vietettiin pentuaitauksessa kameran kanssa tai ilman sitä. Joskus oltiin koko perheen voimalla pikkupoikaa katsomassa, mutta aina mukana oli luottoystäväni Satu, Tillin toisen siskon, Sanin, omistaja. Satu se muuten saikin houkuteltua mut shelttimaailmaan. Ensin meni pikkusormi...

Tämä kuva Kanelista pääsi oikein shelttikalenteriinkin. 

Kun kerran pentukuvauksen makuun oli päästy, pitihän traditiota jatkaa :) Niin on jatkettu A-pentueesta lähtien. Alkuvuonna syntyi kennelin F-pentue. Pääsiäisenä pennut olivat jo 6-viikkoisia ja kelikin oli suorastaan kesäinen. 

Fennel-pentueen sydäntenmurskaajat ovat trikkejä (kolmivärisiä). Niillä oli oma pesä nurmikolla. Ennen kahveja oli jo pakko ottaa ensimmäiset kuvat!

Sitten pikkuiset energiapakkaukset pääsivät telmimään aitauksen ulkopuolelle. Apua! Miten näitä liikkuvia kohteita kuvataan?!? Uuden kameran hyvät ominaisuudet tulivat apuun. ISO-luku riittävän suureksi, niin sain valotusajan tarpeeksi lyhyeksi.

Suloisissa pakkauksissa oli paljon samaa näköä. Ei siinä kameran linssin läpi katsoessa ehtinyt yksityiskohtia opettelemaan. 

Vain yksi oli helppo oppia: sillä meni valkoinen raita pyllyn yli :)

Oletko yrittänyt saada koiria ryhmäkuvaan? Entä pentuja? Helppoa ku heinänteko, eikös!?! Miksi yksi päättää aina lähteä, kun muu istuvat nätisti? 

Kädet äkkiä pois kuvasta ja kamera laulamaan! Voilà!

Ruoka-aika!

Palan painikkeeksi pentupainia :)

Taas hurahti monta tuntia ihan huomaamatta. Kiitos siitä Sikelle, Sakelle ja Sadulle sekä tietty koko karvaiselle laumalle aikuisia unohtamatta!